botticelli-venus-1485.jpg

 

Sinä avasit valkean pelkoni kymmenet arat napit,
laskostit punaisen kipuni jokaisen verestävän poimun,
sivelit silkkiset huoleni kadoksiiin, reisistä varpaisiin,
varovasti puhalsit pitsiset ennakkoluuloni syrjään.

Sinä riisuit taitavasti estoiset kiertoilmaukseni,
pohjustit huolella kirjavan luonteeni maaliroiskeet,
suutelit päättäväisesti suruni menneisyyden takamaille
ja ojensit varovasti käteni nykyisyyden puhtaaseen syliin.

Ja minä tiedän, mitä Botticellin Venus kantaa paljaalla
povellaan, pehmeässä vatsassaan ja hehkuvissa hiuksissaan!
Kiihkeän elämäntuulen herättämää, aistillisuuden viitan vaalimaa,
meren vaahdon hellimää helmeä, uudestisyntyneen ihmisen onnea.

Tämä kotilo on avattu vain sinulle, vain kerran, jotta muistaisit.
Vain minulle avattiin syli, etten unohtaisi, mitä eniten kaipaan.
Jotta muistaisimme, elämän olevan tätä varten meille maalattu,
helein värein ja sävelin kerrottu, yhteinen herääminen henkiin.

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sandro_Botticelli