<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

-   Hei, oota, minne sä oikeen ryysit?

-   Mä en oota enää ketään, en ikinä! Se on nyt loppu!

-   Miten niin, mikä sulla oikeen on?

-   Mä olen, kuule, odottanut koko ikäni jotain! Nyt ku faija kuoli, niin mulla ei oo enää mitään, eikä ketään! Funaa vähän, mitä tää on ollut. Mutsi hoki aina, että oota, kun saan tän safkan valmiiks. Systeri sanoi, että älä hosu, odota vuoroasi. Broidi huusi ovella, että oota, kun tuun harkoista. Poikaystävät käski kaikki vuorollaan venaamaan, yhdelle ei saanu puhua, kun vasta levyn lopussa, joojoo, ne sen levyt kesti koko saatanan illan. Toinen poikaystävä lupas soittaa, kun tulee duunista, oota, niin mä soitan illalla. Arvaa soittiko?! Yksi käski oottaa, kun oli lukenut kirjan, mutku se sai sen yhden luettua, se aloittikin jo seuraavan. Menin naimisiin. Alttarilla pappi puhui kärsivällisyydestä ja käski ootella, niin kaikki järjestyy. Just joo. Aloin elää äijän kanssa, joka rakasti autojaan enemmän kuin mua. Venaa vähän, tuun vaihtaa vaipat, kun saan tän korjattua, se huusi autonsa alta. Väsyin venaamaan, otin skidit ja lähdin. Tapasin kapakassa kaljun tutkijan, joka sanoi: olet ihana, kun saan tutkimukseni valmiiksi, soitan sinulle, odota vaan! Kaupassa roteva lihanmyyjä kuiskasi korvaani, kun saan eron, haluan sinut vaimokseni, oota, kun mun muija lähtee poikakaverinsa kanssa veks. Sairastuin, menin lääkäriin, joka käski soitella jononhoitajalle ja ootella, jos leikkaukseen pääsis. Sairaana kävin kirjastossa, kysyin kirjaa. Käskettiin varata kirja, kun se oli lainassa. Kun rauhassa oottelee, saa lukea mitä tahtoo, lupasi kirjastonhoitaja. Kaupassa oikeankokoiset kengät olivat loppu. Myyjä lupasi tilata tehtaalta lisää. Parin viikon toimitusaika, odottele rauhassa, sanoi myyjä. Sain duunista fudut. Sosiaalitoimisto käski rauhassa odotella tukirahoja. Vittu, me syötiin jo pelkkää kaurapuuroa! Hain duunia. Pomot lupasi soitella takaisin. Oottelin, ei kuulunut mitään. Multa meni hermo. Soitin psykiatrian poliklinikalle, jossa automaattinen puhelinvastaaja käski odottaa vuoronumeroa, jolla vois soitella jonoon myöhemmin. Menin himaan peiton alle odottamaan kuolemaa. Skidit tuli tönimään, me ootetaan sua, tuu laittamaan safkaa! En voinut jäädä silloin kuolemaan. Mutta nyt! Nyt on skidit maailmalla ja pärjää. Perkele, nyt mä juoksen seuraavan junan alle! Juoksen faijan luo, sillä se oli ainoo, joka ei koskaan sanonut mulle, että oota vähän, vaan se lopetti aina kaiken duunaamansa ja tuli heti mun luo. Tiedän, että sillä on haudassakin aikaa mulle. Vittu, mä en enää oota!

- Hei, oota mua! Kuuletko, mulla on sulle nyt aikaa!