<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jotta näkisimme, tarvitsemme valoa.

Pimeässä emme näe ilomme värejä.

Olet valonlähteeni, pulppuava aurinkoni,

kirkasvalolamppuni ja loistava kuvaruutuni.

Kun valosi kohtaa minut, osa siitä imeytyy

minuun ja kuulas valosi heijastuu minusta.

Selkeä valosi etenee suoraviivaisesti ja muodostaa

varjolleni ääriviivat, samanlaiset kuin sinulla.

Minusta ei tullut mustaa aukkoa, luhistunutta tähteä, jonka

vetovoima on niin suuri, ettei valosi pääse sieltä koskaan pois.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Runotorstain teemana 'valo': http://runoruno.vuodatus.net/blog/