Elämän peittona <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

kirjava seinä
seinässä elämän kirjailuja
vuosirenkaina, kasvujälkinä.

Minä pesen ja kuivaan,

minä kitttaan ja tasoitan

kolot, iskujen jälkeen

reijät, tyhjien taulujen alta.

Minä peittomaalaan ja

ylilevitän paksua taivasta

syksyn okraa ja joulunpunaa

uuden ajan tulla ja vanhan unohtua.

****************************************

Mitä maalatessa tapahtuu?

Maalari rakastaa maaliaan, se on vapauttava kaikista muistoista.

Maali tuoksuu puhtaalta, maalarin kodista tulee leikisti uusi koti.

Maalari kittaa ja paklaa, hioo ja silittää ja katsoo viimeisen kerran

sitä onkaloa, joka syntyi, kun tuoli siihen heitettiin

sitä reikää, jonka vihan nyrkki murjaisi

sitä taulukoukun jälkeä, joka syntyi kun taulu vietiin

sitä hillosormien viivaa, kun ihmistaimi pääsi jääkaapille

sitä merkintää, jossa oven takana piilossa luki: rakastan sinua

sitä tahraa, jonka rakkaus makuuhuoneen seinälle kirjoitti

niin monta tarinaa alusta aloitettavaksi, elämän maalaus.