<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muisti on minulle kirjava peite,

jonka syliin asetun sykkyrään.

Värikkäät höyhenet versovat ihostani,

luuni ohenevat ontoiksi toivomusluiksi,

linnun munasta synnyin, matkalippua vailla,

kalpea pää raskaana unista, joita olin elänyt.

Muisti on minulle korkea taivas,

jossa liidän vapaana, huolia vailla.

Kankaan alta sovitan jalkani ensin ulos,

sitten päältä kuperat, alta koverat siipeni,

joiden nostovoima kohottaa ja kantaa minut

vaaran lähestyessä turvaan, korkeuksiin.

*********************************

Tällä kertaa Runotorstai pohtii muistoja, muistamista. Muisto voi ahdistaa, muisto voi lohduttaa ja vapauttaa myös.