<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vuoteen pohjalla tulee tehtyä outoja tekoja. Tartuin Ykkösen hankkimaan komeaan Tarantino-boxiin ja tsekkasin putkeen Kill Bill vol. 1 & 2.  Verilöylyn keskellä oma tauti tuntui kesyltä, kun ysköksissäkään ei ole ollut verta. Tosin kerran oksensin.

Billit ovat kokonaisuus, ehdottomasti. Ykkösosassa nimetön sankaritar mättää väkeä kumoon ja tappaa minkä ehtii. Kakkosessa silmitön väkivalta jää vähemmälle ja katsojat saavat jopa seurata dialogia, syitä kostolle alkaa löytyä lisää.

Tarantinosta on tietenkin jo kaikki sanottu. Sanon silti hieman. Pidän kovasti Tarantinon kollaasitekniikasta, siinä katsojakin saa käyttää aivojaan. Tuo liittyy tähän ja tämä taas tuohon ja kokonaisuus rakentuu eri osista, eri kerroilla uudeksi. Toistoa ja hidastuksia Tarantino käyttää taitavasti. Leikkaukset ovat rajuja, ja aina stiletintarkkoja. Musiikista Tarantinon leffoissa lienee kirjoitettu sivukaupalla, mestarillista jälkeä sekin.

Tarantino luo action-leffaa, joka samanaikaisesti ylistää ja parodioi genreään. Kill Bill sisältää aineksia spagettilänkkäreistä, kung fu- ja animaatioelokuvista, samurai- ja populaarikulttuurista, japanilaisesta animesta, mustavalkoisista agenttielokuvista jne. Katsoja voi vain yrittää keksiä edes osan elokuvaan liittyvistä konnotaatioista ja alluusioista (heh, siis viittauksista ja vihjeistä (elokuvan) historiaan, kulttuuriin yms).

Sankaritar, ehdottomasti

Vol. 2:ssa sankaritar nimetään monesti: hän on Bride, Black Mamba ja viimein Beatrix Kiddo. Elokuvan henkilöiden nimet ovat jääneet leffakritiikeissä (mitä nyt netistä hätäisesti selailin) vähälle huomiolle. Beatrix on lähellä Beatricea, Danten jumalaista rakastettua tai Beatrice d'Estea (1475-1497), Milanon herttuatarta, joka oli renessanssin ajalla Italian kuuluisimpia ja kauneimpia hallitsijapuolisoita. Tämä Beatrice kuoli traagisesti synnyttäessään lastaan, kun elokuvan sankaritarkin, melkein.

Uma Thurman tuo välittömästi mieleeni Leea Klemolan Q-teatterin loistavana Hamletina 1990-luvulla. Aivan kuin Tarantino olisi ollut kärpäsenä katossa ja valinnut Thurmanin shakespearelaisen koston enkeliksi. Kampausta myöten muistuttavat toisiaan, Leea ja Uma, väkevistä näyttelijäntaidoista puhumattakaan.

Väkivallan problematiikka

Elokuvan kritiikeissä käytettiin ilmaisua 'veribaletti'. Siltä ykkösosa näyttikin, välillä tosin kuvaus vaihdettiin mustavalkoiseksi. Veripalttuun ei aivan päässyt tukehtumaan. Baletti ja oopperamaisuus tuovat esiin elokuvan draamallisuuden. Kerronnan eeppisyys nostaa väkisinkin mieleen antiikin tragediat ja niitä hyödyntäneen William Shakespearen. Toinen toistaan verisempiä ovat hänenkin teoksensa. Onko joku joskus kysynyt, millainen on shakespeariaaninen maailmankuva? Synkkä, kyyninen ja lohduton?

Kun taitelija tuo teoksessaan esille väkivaltaa, hänellä on siihen motivaationsa. Jopa (lähes) negrofilian esittämiselle on elokuvassa perustelu. (Huvitti, kun Ykkönen komensi muun perheen muualle väkivallan vuoksi ja samaan aikaan huokaisi, että 'on tää kuitenski taideleffa'…) Nykytaide ei jätä asioita piiloon, kuten ei antiikinkaan ajan taide. Taiteen tehtävä on herättää, kyseenalaistaa, puhutella. Sen Tarantino todella osaa, monin tavoin.

Ajattelen, että Tarantino on päättänyt viedä väkivallan esittämisen äärimmilleen. Elokuvan niminkin on luin robootin saama käsky:  - Kill Bill. Amerikkalainen elokuvayleisö on nähnyt määrättömästi tappamista, murhia ja väkivaltaa. Mikä on se piste, jossa katsoja alkaa kyseenalaistaa näkemänsä määrää? Onko väkivalta ainoa ratkaisu? Onko kosto koskaan oikeutettu? Jos on, niin milloin? Onko marttyyriäidin kosto oikeutetumpi kuin jonkun toisen? Onko tasa-arvo saavuttanut huippunsa, kun nainenkin kykenee robottimaiseen väkivaltaan?

                         *               *               *

Kotimainen elokuva Jadesoturi saa ensi-iltansa Suomessa lokakuussa. Sen promokuvissa näin nuoren naisen keltaisissa vaatteissa. Ettei vain viitattaisi Tarantinoon?

Aiheesta lisää:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Quentin_Tarantino

http://en.wikipedia.org/wiki/Beatrice_Portinari

http://fi.wikipedia.org/wiki/Beatrice_d'Este

http://www.theooze.com/articles/article.cfm?id=1247

http://fi.wikipedia.org/wiki/Quentin_Tarantino

http://www.jadesoturi.net/