Jäin miettimään Tienpään kirjoitusta (naisten) 'heittäytymisestä avuttomiksi'. Miksi heikkous ei ole suotavaa tai miksi se puolestaan herättää avuttomuutta, ahdistusta, suuttumusta tai jopa raivoa?

Tienpää kuvasi hyvin kommentissaan kuinka naisen avoin hoivatuksi tulemisen tarve näyttäytyy miehelle ristiriitaisena: "Toisaalta pääsee osoittamaan omaa vahvuuttaan, toisaalta ahdistuu suunnattomasti. Että kun tässä omassakin elämässä kyllin jaksamista ja tuen kaipaamista, niin vieläkö pitäisi jaksaa toista mukanaan raahata?"

Tekisi mieleni heittäytyä Dr. Tuulisuojaksi ja antaa muutama vinkki miehille, joille tämä aiheuttaa päänvaivaa. Luvassa siis karkeita yleistyksiä, joista ei kannata kiskoa herneitä nenäänsä - ei edes näin kuivana kesänä.

1. Ihmiset ovat erillisiä. Toisen tunteet ovat toisen. Ei kannata ottaa tai saada tartuntaa. Tiedän, tunteet tarttuvat helposti. Siksi niiden kanssa kannattaa olla varuillaan. Vaikka Toinen vieressäni tuntee surua tai uupumusta, ei minun tarvitse uupua hänen kanssaan. Osaan suojella itseäni, en saa negatiivista tunteista tartuntaa.

Liiallinen eläytyminen toisen tunteisiin voi myös aiheuttaa lisää syyllisyyttä kenties jo ennestään elämänsä raskaaksi kokemalle surevalle osapuolelle. Omien raskaiden tunteiden lisäksi joutuu pohtimaan sitäkin, että sai Toisenkin ahdistumaan.

Ilon jakaminen on toki toinen juttu, sehän on kaksinkertainen ilo! 

2. Miesten olisi syytä ehdottomasti muistaa tämä: Kun nainen valittaa (ihan mitä tahansa asiaa), hän haluaa useimmiten vain kuulijaa ja ymmärtäjää. Nainen on usein jo ratkaissut pulmansa ja valittaessan hän vain ikään kuin testaa, miltä kitinä kuulostaa. Valituksen jälkeen nainen ryhtyy toimeen, ratkaisee pulmansa. Valittaminen edeltää toimintaa. Toimintaa pohditaan ennen kuin varsinaiseen toimeen ryhdytään. Käydään läpi sen mahdollinen rasitus ja/tai haitat yms.

Miehen ei siis tarvitse tehdä mitään erityistä. Naiselle riittää tunne siitä, että hän on arvokas, hänen ajatuksensa ovat tärkeitä. Naiselle riittää tieto siitä, että hän selviytyy, jälleen kerran. Tämän tunteen voi mies naiselleen tarjota ja auttaa vahvistamaan sitä.

Eikö ole aika järkeenkäypää, että jos ja kun naisen elämä on risaista, hellyys, seksi tai/ja tuiki tavallinen TUKI Puolisolta helpottaa. Hetki sylissä, taputus olkapäälle, viereen istuminen, auttaa, jotta jaksaa paremmin.

Olen koettanut tätä toteuttaa omasta puolestani kaikille niille, jotka läheisyydessäni elävät. Olen onnekseni saanut myös itse kokea tätä. Minulla on ollut mahdollisuus saada tukea ja lohtua. Olen kokenut Toisen läsnäolon tuovan voiman ja tunteen, että MINÄKIN saan jotain, enkä vain jatkuvasti ole antamassa - ansa, johon jokainen nainen, ja etenkin perheellinen helposti putoaa.

Ovatko naiset tosiaan vaaatineet miehiltä NIIN paljon, että ovat saaneet heidät aivan puhki? Entä naisten vaatimukset itseltään ja miehiltään?

Vain onko niin, että vaativuus on OMASSA päässä? Moni mies kokee oman voimattomuutensa Naisen Suuren Vaativuuden edessä? Monissa tapauksissa RIITTÄÄ, kun ottaa naisen syliin. Ei muuta. Ja naisille riittää, kun opettelee huolehtimaan vähemmän. Kyllä asiat sujuvat, murehtiminen ja valitus eivät auta.

Kannattaa opetella kuuntelemaan omia tarpeitaan. Luopuminen on  armollista. Tulee lisää tilaa uusille asioille ja ideoille. Luopuminen on henkistä siivousta. Turhasta roinasta ja roskista eroonpääseminen vapauttaa ja puhdistaa - niin kotia kuin sielua.