Oliko se uni vai suomileffa vai muisto:

mies huutamassa kihisevällä asvalttipihalla

"peruuuu-noita, peruuuuu-noita!"

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruskeaksi paahtunut mies karkeissa housuissa

jatsisaappaat pölyisinä, suuret kämmenet karheina,

ruskearuutuinen lakki takaraivolla, hörönauravaisena.

Ikkunasta kurkkivat päät kuin liskot koloistaan, pikana

lompakolle ja tohvelit jalkoihin, vapisevissa kurttukäsissään

ryppyinen raha, tepsuttavat mummot hevosmiehen viereen.

Äkkiä joukko kirskuvia ja polleita lettipäitä, nuijapäitä,

yhtenä sykkivänä massana, pyrähtää liikkeelle ja pysähtyy

laboratoriorottana yhdeksi jättimäiseksi tuijottavaksi silmäksi.

- Se on noita, se huusi niin! - Eikä oo, senkin pöljä, sehän itte

peruutti koko homman. - Onpas se noita, katso sen silmiä,

se katsoo kahteen suuntaan yhtä aikaa, se näkee kaiken!

- Potut pottuina, mutisevat mummot ja raahaavat säkkejään ylös

kivikerroksiin. - Viekää siemenperunatkii, mutta mie en sinne

kunnantaloon lähre! Mie syön pieniä kiviä, mie oon sitkeä sissi!

Vanha mies ärjyy kellarin ikkunasta naama nokisena, silmät

liekkeinä. Hevosmies pakkaa kuormansa uudelleen huolella,

napsauttaa kieltään kitalakeen ja hevosen kaviot kapsuvat kadulla.

-----------------------------------------------------

Mukaelma Runotorstain teemasta: http://runoruno.vuodatus.net/