Olen ehkä mainostanut ennenkin, että olen innokas Aku Ankka -lehden lukija. Aku on idolini. Aku on sisukas yh-iskä, jonka raha- ja työasiat ovat toistamiseen heikolla tolalla, mutta silti perheyhteys on luja ja kommellusten jälkeen päädytään yleensä onnelliseen loppuun. Joskus on laskuja poltettu keko tai Aku pomppii yhdellä räpylällä pidellen toista käsissään, auu - ja silti on taas selviydytty.

Niinpä katselen maailmaa usein ankkalasien läpi. Reilu viikko sitten vierailin ensimmäistä kertaa Korson Ankkarockissa. Päivä oli onnistunut, vaikka se 'täydellisin musiikkinautinto' jäikin hieman vajaaksi. Aurinko paahtoi säälimättä festariyleisön ylle ja järjestysväki suihkutteli esirivin kännykät ja kamerat riskirajoille.

Juhani Merimaa tallusteli tyytyväisenä näköisenä kaiken keskellä Suomen itseoikeutettuna Rock-kunkkuna. Mahtaneeko maasta löytyä henkilöä, joka olisi tuottanut yhtä monta musiikkielämystä? Ankkarock oli hyvin toimiva festari. Kolme esiintymislavaa ja yksi(heavy)karaokelava takasivat ehtymättömän musiikkivirran ja lukuisat pikkukojut mättösafkoineen pitivät jengin elossa.

Esiintyjät sunnuntaina 6.8.2006: CHILDREN OF BODOM,  MINISTRY (USA), TURBONEGRO (NOR), FLOGGING MOLLY (IRL/USA),  BACKYARD BABIES (SWE),  RASMUS,  EGOTRIPPI, POETS OF THE FALL, SCANDINAVIAN MUSIC GROUP, MAIJA VILKKUMAA, TERÄSBETONI, TIKTAK,  LAPKO,  VON HERTZEN BROTHERS,  NO SHAME,  ANKANPOIKAROCK -VOITTAJAT

En ehtinyt aivan alkuun ja osa bändeistä jäi näkemättä, kun joku toinen kiinnosti enemmän. Ehdin kuitenkin nauttia aika monesta bändistä. Bodomit olivat toki kiinnostavin bändi, vaikka hieman etäiseksi minulle lopulta jäivät. Käsittämättömän komiaa menoa ja tiukkaa tilutusta! Ministry oli liian mättöä minun makuuni ja Mollyt liian irkkuja festareille (pubiin kyllä). Rasmus oli ammattimainen, mutta väsy näkyi. Turbourpot olen nähnyt ennenkin, hjuumori toimii aina. Betoneitakin katson aina hymy huulilla.

Alexi Laiho ja COB 6.8.2006 Korso

Hieman yllättäen koviten kolahtivat vanhat konkarit Ruotsista: Takapihan pikkuisilla oli yhä edelleen sanottavaa ja puhtia. Kotimaat poeetaat innostivat myös livenä minua kovasti. Herzi bros jäi näkemättä, kun olivat ehtineet soittaa ekojen joukoissa. Se täytyy käydä vaikkapa Tavastialla tarkistamassa, ehdottomasti!

Backyard Babies - ja soitto toimii!