<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mitä jos minun on tarkoitus kärsiä

koska muuten en millään opi.

Olen menettänyt näköni, kuuloni,

makuni ja tuntoni. Jäljelle jäi muisti.

Mitä jos minun pitää oppia,

koska muuten en millään kärsi.

Olen oppinut kutistumaan, katsomaan

poispäin, häipymään. Jäljelle jäi suru.

Mitä jos inttäisin vähemmän

Olen graniittikallioinen jukurapää,

asvalttiin sulatettu voikukanjuuri,

ärjyvä, savuinen pakoputki,

perseelle hakkaava heiluriovi,

itsepäinen pullonpalautuslaite.

Mitä jos ajattelisin vähemmän

nauraisin enemmän ja kirkuisin

rullaportaissa liikkeen riemua,

unohtaisin pääni sisään rakennetut

huojuvat palikkatornit, menneet

fraasit, entiset kesät, valvotut päivät.

Mitä jos elämä on tässä,

uskaltaisinko oppia, kärsiä ja rakastaa?