Tyytyväisyys itseen on Tirkistysaukon sisätiloissa harvinaista herkkua. Kovasti ja tiheään täällä iloitaan, mutta tavan takaa vaanii julma syyllisyys hämärissä mielen nurkissa.

Juuri nyt on tyytyväinen olo! Olen jälleen saanut yhden mieltäpainaneen tehtävän listalta pois. Jos meni 12 tuntia kylpyhuoneen pesemisessä, niin alle 10 tunnissa maalasin ja kalustin uudestaan alakerran pikkuvessan. Maalikin löytyi nurkista, joten sudin sen seiniin, pois vanhenemasta. Viehättävä vanha roosa on sävy. Tosin suunnittelen jo tummanpunaisella graafisia kuvia vessan takaseinään. Ehdottelin lapsille punaisia lieskoja pöntön taakse. Idea ei saanut kannatusta. Alkavat olla emoaan viisampia.

Maalausurakkani oli pysähtyä samaan kuin viimeeksi. Kiskaisin painavan maalipönikän reippaalla kädenliikkeellä esiin, niin että edessä oleva pikkupurkki kaatui ja tönäisi toista. Kyllä! Onnistuin toistamiseen tänä kesänä kaatamaan maalia matolle. Tällä kertaa punaista, onneksi kuitenkin vain muutaman roiskeen. Vesiliukoisuus on kyllä verraton keksintö ja taas tuli matto puhtaaksi.

Viikonloppuun kuului myös leipomista ystävän juhliin ja juhlintaa. Eilen nautin kahvit upealla paikalla ja sieltä palatessa kuuntelin Hande Nurmion tangotreenejä. En ole tangojen ystävä, mutta Tuomari Nurmio sykähdyttää aina. Illan konsertti oli myyty loppuun, mutta päiväsaikaan teltassa harjoiteltiin. Oli kuin olisin saanut yksityiskonsertin, sillä teltan helma oli auki ja minulla oli suora näköyhteys bändiin. Vain verkkoaita hieman etäännytti.

Pääsin myös uimaan syleilevän lempeään järviveteen. Kiertelin vielä uimisen jälkeen lähimaastossa, upeita kallioita ja maisemia! Oi Onnea! Oi ihmiselon mukavuutta! Ei Syyllisyyspeikkoa mailla eikä kujilla. Silkkaa tyytyväisyyttä ja ylileveää hymyä on alkava maanantaini. Tätä iloa ja rentoutta olisi mukava jakaa muillekin - varokaa tartuntaa!