Kävin ARS 06 taidenäyttelyssä, viimeisenä päivänä, mutta ennen ruuhkaa. Moni työ nauratti, huvitti ja hämmennytti. Toki yhä moni ahdisti, kuristi kurkkua ja sydäntä, mutta kokonaisvaikutelma ARS 06:sta jäin edeltäjiään keveämmäksi. Olen tästä suuntauksesta tyytyväinen. Maailmankuvaani kuuluu ehdottomasti toivo. Tottakai taiteen tehtävänä on tuoda rumuutta ja epäkohtia näkyviin, mutta liiallisen toivottomuuden näkeminen tekee kyyniseksi.

Fantasiaa ja aikamme pop-kulttuuria kauhuineen ja japanilaisvaikutteineen oli reippaasti hyödynnetty. Pidin kovasti lasipallojen sisään rakennetuista synkistä talvitarinoista. Niissä näkyi yhtä aikaa Grimmin veljesten goottilaiset tarinat (mies roikottaa lasta kaivon yllä) ja Stephen Kingin nyrjähtäneen julma maailma. Jääkarhun näkeminen Joutsenlammella tuotti välittömästi mieleen suosikkisarjan tv:stä, Lostin.

AES+F -ryhmän teos Viimeinen kapina on kymmenisen metriä leveä ja pari metriä korkea spektaakkelimainen työ. Kysyin oppaalta, mitä tarkoittaa 'digitaalinen maalaus. Vastaus oli se, mitä epäilinkin. Taiteilijoiden tarkoituksena on korostaa digitaalisten kuvien maalauksellisuutta. Venäläisen ja erityisesti neuvoajan julistavuus ja merkkikieli välittyy katsojalle uudessa valossa, nykyhetkessä.

Sain kokea huumoria ja virtuaalimaista soittoa Viapori jazzissa Suomenlinnan elokuisen hyväilevässä yössä. Riku Niemi on Hurmaava Herra! Ja Marzi Nyman ystävineen raikas ja rohkea. Kun osaa asiansa, voi irrotella ja heittäytyä luomaan uutta. Riku Niemen mukana musiikkia tehdään vaikka mistä ja miten. Potat ja vessaharjat uusiokäyttöön, puhumattakaan poskensoitosta ja joutsenlammen joutsenista!

01rno%20ja%20putro.jpg

Kuva Riku Niemen kotisivuilta:  http://www.rikuniemi.com/