Sinua ei näkynyt missään.

Katsoin aidan raosta, tarkistin kaukoputkesta,

tihrustin suurennuslasista, kurkistin taustapeilistä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sinusta ei kuulunut mitään.

Kuuntelin hiljaista rappukäytävää, äänetöntä katua,

puhelimen vastaajaa, simpukasta valtameren kohinaa.

 

Sinä et tuntenut minua.

Ihoni hilseili, kuivui ja kesi kosketuksesi kaipuussa,

hiertyi verelle, paloi, musteni ja vetäytyi kuolioon.

 

Sinä kuolit minulta.

Unessa elin kuin valveilla, valppaana, hymyillen onnea,

aavistellen kuolemaa, elämän sokeaa mustaa pistettä.