-         Vittu, se tulee taas!

-         Ai, mikä?

-         No, se vitun äitienpäivä.

-         Ai se. Eikö me kaikki olla sieltä?

-         Joojoo. Mua ei naurata. Lähden vittuun täältä.

-         Tuota..

-         Älä viitti! Mä lähden helvettiin sitten.

-         Mikä siinä äitienpäivässä nyt noin kamalaa on?

-         Ai mikäkö?! Kaikki. Se on ihan vitusta koko päivä!

-         Sitähän mä…

-         Mä oon kuule nyt niin raivona, että älä yritä lyödä vituiks tätä.

-         Mmm…

-         Mun mutsi vihas äitienpäivää, ku sen mutsi kuoli ku se oli ihan skidi.

-         Olen kuullut.

-         Mun faijakin menetti mutsinsa pienenä ja jeesusteli sit mutsia.

-         Muistan.

-         Mutsi heitteli ruusut pitkin kämppää ja huusi ettei se oo faijalle mikään mutsi.

-         Olet kertonut tuon.

-         Mutsi sano, että kaikkina muina päivinä kukaan ei kiitä ja sit muka yhdellä

päivällä kuitataan koko vuoden työt. Kauppiaiden keksintö, koko juhla!

Mä en suostu, mä en haluu, mä lähden veke! Mua oksettaa.

-         Et siis halua antaa lapsilles mahdollisuutta muistaa sua?

-         Ei tää niihin liity mitenkään! Anna niiden olla.

-         Eikö muka? Eikö ne saa tuottaa sulle iloa?

-         Mulle vai? Justhan mä sanoin, että vihaan tätä paskaa!

-         Sulla taitaa olla kova ikävä sun mutsia?

-         Vittu, tietenkin on! Kenellä ei olis!

-         Niin, kenelläpä.

-         Helvetti, ku oon loppu. En takuulla tee mitään vitun kakkua!

-         Et niin. Tuu tänne, paijaan sua.

-         Emmä jaksa.

-         Mä tulen sit sinne. En jätä sua. Mä olen yhä elossa. Ja sun skidit.

-         Niihän te ootte, ihan vitusti, rakastan teitä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />