<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Heräsin kahinaan.

Liikahdin varovasti, käänsin

kasvojani vaiston varassa

vailla semanttista hälinää

 

ei analyysiä, ei tulkintaa, ei

koristeltuja, kiemurtelevia

käytäviä hohtavissa labyrinteissä

sanojen kaikuessa valkeilla seinillä.

 

Avasin silmäni.

Näin sinun kumartuvan minua kohti

katse täynnä rakkauden varmuutta

sanatonta päättäväisyyttä, pisteen

 

halusit asettaa virkkeelleni, lopettaa

laveat lauseeni, kärsivät konjunktioni,

läpi sivulauserämeikön selvitit itsesi

perille, sineitöit minut sanattomuuteesi

 

jonka viesti on kaunein koskaan kuulemani.