Kysymys: Miltä tuoksuu vastaleikattu nurmi?
Vastaus:  Koneöljyltä, marie-keksiltä, kostealta apilalta - ja pojanpusulta.

Tarina on tämä:

Löysin 5-vuotiaana roskiksen vierestä kapeakon, pitkulaisen pahvilaatikon. - Tässäpä oiva tunneli yhdistämään naapuripihan pensaat toisiinsa, ajattelin riemastuneena ja lähdin retuuttamaan pahviläjää naapuristoon.

Siellä talonmies oli juuri leikannut nurmikon, poistunut päivälliselle ja jättänyt  kosteaa tuoretta ruohoa läjäpäin laajoille nurmialuille, joilla kalliot ja pensaat vuorottelivat asfaltin kanssa. Pihalla vastaani törmäsivät ikäiseni naapurin Ville sekä veljekset Tero ja Eero, jotka joutuivat pienen ikäeronsa vuoksi jatkuviin nahinoihin. 

Veljekset näyttivät silmissäni toisaalta urheilta ja rohkeilta, toisaalta pelottavan tulisieluisilta ja arvaamattomilta. Kymmenen vuotta vanhemman isoveljen kanssa kun ei paljoa kannattanut pikkusiskon painiin ryhtyä.

Pihalla Eerosta ja Terosta puhuttiin aina J:n veljeksinä, niin että lopulta kaikki sekoittivat heidät, vaikka olivatkin erinäköisiä. Sama ilmiö toistui kaksos-sisarusten kohdalla, enkä voinut käsittää kuinka aikuiset eivät voineet erottaa kahta toistaan niin täysin poikkeava ihmislasta! Luokittelu, niputtaminen, yksilöllisyyden häivyttäminen harmitti jo silloin minua.

Poikien kanssa ei majan rakentamissa kauan tuhrusteltu. Kahden pensaan välissä, tuoreella nurmella huolellisesti peiteltynä pahvilaatikko näytti täydelliseltä piilopaikalta! Mutta miltä me piilottelisimme? 

Ideaa ei tarvinnut pitkästi pohtia ja niinpä ryömin itseoikeutettuna salamajan valtiattarena laatikkoon. Pitkänomaisen laatikon toisessa päässä oli sisääntuloaukko ja toisessa päässä ulosmenoa varten revitty aukko. Molempiin oli jätetty läpät, joten sisälläolijat saivat olla katseilta rauhassa.

Siellä minä lepäsin ikäni suomalla itseriittoisuudella kuin Shaban kuningatar, kun ensimmäinen pojista ryömi nurmisilpun keskeltä pahvin sileyteen. Hetken tunsin pojan hämmentyneen hengityksen kasvoillani ja sitten jo kiersin käteni hänen niskansa ympäri ja annoin pitkän, kostean suukon.

Sanaakaan ei vaihdettu, ja saman tien poika liukui pahvia pitkin syleilyni vaientamana pois. Pian eteeni ilmestyivät uudet, kuumottavat kasvot. Taidoistani vaikuttuneena toistin viettelijättären roolisuoritukseni.

Kolmaskin poika ehti kuin ehtikin saada suukkonsa, kun kuulimme jostain kauempaa isäni huhuilevan minua syömään. Nopeasti sujahdin laatikosta ulos ja pensaiden välistä juoksin syliin, jonka vastaanottama rakkaus oli saamassa vakavia kilpailijoita.

Oudointa kaikessa on, että en millään pysty palauttamaan KUKA noista kolmesta pojasta oli lopulta se, joka ensisuudelmani sai. Mutta nurmen tuoreutta en ikinä unohda. Se tuoreus säilyy minussa aina.