Tyttö lähti takaisin Saksaan, oltuaan vaihto-oppilaana luonamme kaksi viikkoa. Viime vuonnakin hän kävi, kuin muuttolintuna kevättä mukanaan. Vuosi on ollut merkityksellinen meille kaikille. Kun hän vuosi sitten hämentyneenä lentokentällä hymyili ensikertaa meille, tunsin kuin olisin kohdannut kaukaisen sukulaisen. Se taisi olla Ystävyyttä ensi katseesta.

Kaikki kävi nopeasti, koulusta kysyttiin mahdollisuutta majoittaa tyttö. Joku omistani pääsisi vastaavasti Saksassa vierailemaan. Oitis tartuimme tilaisuuteen. Tyttö on lukenut kaksi vuotta suomea, minä kahdeksan vuotta saksaa, joten puhumme englantia. Se on luonteva vaihtoehto, liikutaan tasapuolisesti ei-kenenkään-kielialueella. Toistuvasti hämmennytin tytön hihkumalla vaikkapa "die Grenze" ja heti perään "Border". Tytön nuotti ja "Betonung" aktivoivat aivoissani harmaanutneet germaaniset kielialueet.

Lapseni eivät ole toistaiseksi lukeneet saksaa, mutta tämä onnekas sattuma on motivoinut suuresti heitä. Varsinkin Kakkonen kuuntelee saksalaista suosikkibändiä ja kulkee perässäni hokien: Mitä tarkoittaa "retten" tai "durch"? Samoin on ollut hauska huomata heidän rohkaistuneen englannin käytössä.

Tyttö on hämmästyttävän aito ja vilpitön, oikea luonnonlapsi. Hänestä suomen kieli soi kauniisti, hän ihailee vokaalejamme. Hänestä täällä on hyvä olla. Hän unelmoi pääsevänsä tänne ensin au pairiksi ja sitten opiskelemaan. Suomen kieli on vaikeaa, hän myöntää, mutta tahto oppia tämä erikoinen kieli on luja. Nuoren naisen päättäväisyys ja määrätietoisuus on ollut minulle yllätys.

Minulle on tehnyt hyvää nähdä hänen puhdas ilonsa, hänen ahnas uteliaisuutensa kaikkea kohtaan. Hän on huolissaan minun kiireistäni ja rahoistani. En ole sanallakaan niistä valittanut, mutta hän taitaa olla tarkkasilmäisempi kuin nuoret keskimäärin. Olen saanut kuulla hänen elämäntarinansa, värikkäät perhesuhteet ja elämää farmilla, kaupungissa ja hurjan työnantajan työpaikalla. Keskustelut keittiön pöydän ääressä iltaisin taisivat olla kummallekin, sittenkin, mielenkiintoisimpia.

Omat lapseni kestivät vierailun myös kunniakkaasti ja moitteettomasti. He jaksoivat käyttäytyvä kanuniisti tytön meillä ollessa - myös toisilleen. Riitoja siis vältettiin tietoisesti. Tytär luopui huoneestaan tytön hyväksi. Vieraalle neuvottiin tietokoneen käyttö, kodin elektroniikka ja luovutettiin vuoro koneille. Muutamana aamuna, minun kiirehtiessä töihini, lapset kattoivat hänelle aamiaisen. Ilahduin katsellessani lasteni empatiaa ja ymmärrystä vieraasta maasta tulleelle.

Olen hyvin liikuttunut, olen hyvin kiitollinen. Sain kokea elämäniloa, innostusta, viisautta ja lämpöä. Jo viime vuonna sain kirjeet sekä tytön isältä että äidiltä, joissa kiiteltiin tytön hoidosta ja toivotettiin tervetulleiksi molempien koteihin. Sama toistui taas. Ehkä meille taas löytyy jostain jokin ennaltaarvaamaton rahalähde ja pääsisimmekin kaikki neljä vastavierailulle?

Maailmamme on vuoden aikana avautunut, suurentunut ja samalla pienentynyt. Moni ihminen kaukaa on tullut lähemmäs. Mikä voisikaan edistää ihmisen hyvinvointia paremmin? Erilaisuus on tavattoman rikastavaa.