HIIHOO!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

TIRKISTYSAUKKO TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 1 VUOTTA!

"Kieleni lausuu, mitä sydämeni kuiskaa."

Aleksis Kivi

Näin syntymäpäivän kunniaksi poimin Saren Piristysruiskeesta uuden blogipohjan. Kiitos Sare! On hienoa, että joku jakaa luovuuttaan ihan noin vain, ilmaiseksi. Sare laittaa hyvää kiertämään ja saa toiset hyvälle tuulelle, se on kaunis teko. Muitakin sivutaiteilijoita on, kiitos heille myös. Minusta on hienoa, että he ovat tutustuneet tarkasti Blogistaniaan ja poimineet sieltä teemoja tarvitseville. Pohjissa on vaihtoehtoja käsityöläisille, puutarhureille, eläinystäville, kokkaajille jne.

Tämä pohja muistuttaa minua kaleidoskoopin kuvioista, muuttujista elämässä – alati. Joka päivä on uusi tilaisuus oppia uutta, vaihtaa suuntaa, tarkistaa näkemyksensä tai antaa itsensä vain olla, tirkistellä pienesti pienestä nurkastaan.

Kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Tarvitsen tätä. Sanat kuljettavat minua, se on lohdullinen ajatus. En ole koskaan aivan yksin. Kirjat ovat ystäviäni, sanat sukulaisiani.

Löysin vanhoista pienistä muistikirjoista 15-vuotiaana kirjoittamani runon:

Mustikan viisaus

Sanoi suolaheinä mustikalle:

ei elämäni maistua voi paremmalle,

syön, juon ja tuulen laulussa heilun.

Ja iltana viimeeksi laulun

ma kuulen pienoisen keijun.

Mut sa, sa raadat alkukesän,

aikaan saat kunnon marjaerän.

Ja kuinka sun käykään?

Ken vie satos tään?

Ihminen, tuo suuri, mahtava,

kaiken vallan anastaja.

Mustikka katsoi heinää tovin,

ja lausui sitten mielin omin:

Toinen ottaa, toinen antaa,

kumpikin kohtalonsa kantaa.

------

Juu, harmajat ja sarkiat oli luettu, heh, tabermanit ja rasat myös. Vasta myöhemmin ymmärsin mannereita ja saaritsoja. Aikuinen minäni kykeni olemaan korjailematta tuota. Katson lasta, itseäni, lempeästi. Tuolla matkalla olen yhä.