-         Ihana sää!

-         Tuuli on jo lempeämpää.

-         Kunpa huomennakin aurinko paistaisi.

-         Uskomatonta, miten valo tuntuu tekevän hyvää.

-         Pitkän ja kylmän talven jälkeen kevät on pelastus!

-         Taas jaksaa, kun on valoa ja lämpöä.

-         Lumi on kaunista, mutta kyllä sitä riittikin.

Kuva:  http://www.uudenmaanvirkistysalueyhdistys.fi/<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Brititkö muka vain puhuvat säästä! Viime viikkoina olen kuunnellut ihmisten puheita Suomessa. Sään muutokset tuntuvat kiinnostavan kaikkia. Oivalsin, että vaikkei säätilan muutoksilla olekaan enää samaa välitöntä merkitystä ihmiselämään kuin agraarikulttuurin aikaan, pysyy säätila ihmisten mielessä ja kielessä yhä. Olemme yhä luonnonkansa, vaikka urbaania citilaiffia elämmekin.

Erityisesti olen kiinnittänyt huomiotani ihmisten kykyyn iloita säätilan muutoksista. Muutosta odotetaan ja siitä raportoidaan, vaikka se takuuvarmasti ja säännöllisesti tulee. Ei ole yhtään talvea tai kesää jäänyt väliin. Muutos säätilassa herättää näkemään kasvun mahdollisuuden kesällä, talvella toivottavasti myös enenevän levon ja pysähtymisen mahdollisuuden.

Luonto tuo yhä suomalaiselle unohtumattomia elämyksiä. Minä nautin talvisista huurrutetuista, kirpeistä pakkasmaisemista, mutta samalla kaipaan kesätuulen lempeyttä.

Olen rakentanut pääni sisääni lepopaikkoja. Yksi on hetki Hangon tyhjentyneellä hiekkarannalla, muumimaisen uimahuoneen pilkottaessa taustalla, ikään kuin turvakoppina. Olen kerran viettänytkin kesäyön sellaisessa. Jos kesällä kuumuus ahdistaa, raaputan esiin muistoistani pakkaspäivän ja kuuman teen luonnonsuojelualueen kallionkolossa. Luonto on pyhättö, jossa mieli lepää ja tulee ravituksi.

Viime viikko oli raskas, liian paljon surullisia tapahtumia. Nuoren ihmisen kuolema pysähdyttää kellot seiniltä ja lukitsee koneistot. Asuntomurto on liki raiskaus, uhri jäi henkiin, mutta ei unohda kokemaansa koskaan. Työnantajat pompottelevat kaikenikäisiä ihmisiä, kuin shakkinappuloita; siivu sulle, siivu tälle, oho, tuo putosi kokonaan pelipöydältä.

Liikaa vääryyttä, surua, julmuutta ihmisen ymmärtää. Luonto ei kysy, ei vastaa. Se kuuntelee.