<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Yksinäiselle ihmiselle arki on suojaa ja juhla suojattomuutta. Juhla tuo näkyviin yksinäisen tarvitsevuuden ja puutteen. Yksinäisyys näyttäytyy konkreettisesti. Viikonloppuisin ja juhlapyhinä perheet vetäytyvät yhteen, yksinäiset koteihinsa.

 

Eilen näin vilauksen YLE1:n tv-ohjelmasta, jossa käsiteltiin kai onnellisuutta. Vanhan kiinalaisen viisauden mukaan ihminen on onnellinen, kun hänellä on joku, jota rakastaa, jotain, mitä tehdä ja jotain, mitä toivoa.

 

Masentuneelta ihmiseltä usein puuttuvat nuo kaikki: rakastava ihminen, työ tai toimi ja kyky toivoa. Masentunut ihminen on sietämättömän itsekeskeinen, hän tuijottaa omaa napaansa ja omaa surkeuttaan, koska ei muuhun kykene. Hänen voimansa on käytetty, jäljellä on vain tyhjyys.

 

Tälle ajalle on tyypillistä, että ihmiset ajautuvat tuollaiseen tyhjyyteen. Sosiologi Jurgen Habermas on puhunut hyvinvoinnin tuomasta stressistä. Meillä on yhä edelleen vain 24 tuntia vuorokaudesta aikaa, vaikka käyttömahdollisuudet ajallemme ovat lisääntyneet valtavasti viimeisen sadan vuoden aikana. Eräs länsimaisen ihmisen suurimpia tragedioita onkin, että hän luo yhä uusia keinoja säästää aikaa – ollakseen samalla yhä kiireisempi.

 

YLEn ohjelmassa kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli tutkittu London Times –lehden seuranhakuilmoituksia noin sadan vuoden ajalta. Aiemmin miehet markkinoivat itseään 'rehellisiksi, raittiiksi kunnon kaivosmiehiksi'. Nykyään seuraa etsitään kertomalla vapaa-ajanharrastuksista, 'benji-hyppyjä harrastava, peloton sukeltaja etsii seuraa sanahenkisestä naisesta'.

 

Suhde aikaan ja nimenomaan vapaa-aikaan määrittelee ihmisen. Varakkaalla on mahdollisuus viettää monipuolisempaa vapaa-aikaa kuin köyhällä. Onneksi tosiaankin, vaurauskaan ei lisää kelloon tunteja. Amerikkalaiset tekevät pidempää työpäivää ja maksavat vähemmän veroja, mutteivät ole silti onnellisempi kansa. Ilmeisesti vapaa-ajan lyheneminen ei korvaudu pulleammalla palkkapussilla.

 

Raha ei siis näyttäisi takaavan onnea. Sen sijaan kyky katsoa lasia, puolityhjää tai puolitäyttä, saattaisi jo auttaa.

 

 

Yksinäinen soitti. Pohti voisiko vierailla perheellisen luona. Sanoin, että se selviää soittamalla. Kerroin myös, että minutkin perheellinen jo kutsui. Kaksi yksinäistä perheellisen luona ei ehkä tunnu niin pahalta kuin yksi yksinäinen perheen keskellä.