Kevään korvilla aurinko paljastaa kodin tilan armottomasti. Tuossa naarmu, tuossa kolo, tuolla lohkeama! Maalia, kittiä, uusia ovia, uusia huonekaluja - kaikki uusiksi! Noh, en ajatellut aivan unelmakämpän aloitustilannetta kotiini järjestää. On tyydyttävä tähän mitä on ja fixailtava olevaa.

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />

Paras tapa kunnostaa ja uusia kotiaan on yksinkertaisesti tyhjentää sitä. Uskomatonta, miten tavaraa sikiää, vaikka olen sitä mieltä, että en 'aktiivisesti' hanki tänne juuri mitään! Mitä pidempään pysyy paikallaan, eikä muuta, sitä varmemmin roinaa kertyy nurkkiin.

Vaikka täällä asuu nykyään teini-ikäisiä, on meillä silti vielä leluja kaapeissa ja hyllyillä. Mitä niille kuuluu tehdä? Lapsiperheiden kyläillessä pikkuväkikin viihtyy, kun voivat leikkiä museoleluilla. Onko tuttavapiirissämme pikkulapsia? Ei kai kenelläkään oikein enää, mutta ainahan voimme tutustua uusiin perheisiin! Naapurissakin asuu pikkulapsiperhe. Ehkä ehdimme joskus tutustua paremmin?

Entä vanhentunut elektroniikka? Taas kerran hyytyi halpa mikroaaltouuni. Se vietiin ukin varastoon, kuten edellinenkin. Mmmh, ei ehkä sittenkään paras ratkaisu. Nurkissa pyörii pergolaattori, joka muuten toimii ja keittää ihanaa kahvia, mutku. Kannen lasikupu on rikki. Tietokoneen edellisiä versioita, ne kuuluisat mämminäppiksetkin taitavat olla vielä jossain yläkaapissa... Miksi?!

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kun pitäisi jaksaa ajatella. Helpompaa on työntää roinaa kaappeihin, kun vaivata aivojaan kierrätyksellä. Yhden seikan suhteen olen ollut kohtuullisen topakka. Vaatteet kiertävät meillä kohtuullisesti: ensin muille lapsiperheille, loput uffiin ja roskikseen vain selvästi rikkoutuneet.

Olen havainnut, että kodin akustiikka ei ole kaikille ihmisille tärkeä seikka. Johtuneeko herkistyneestä kuulostani vai mistä, mutta en voi sietää kaikua asunnoissa. Tästä syystä en kaipaa erityisemmin entisen elämäni kiiltäviä, kuulaita kaakelilattioita (keittiö, kkh, kph, wc, saunaosasto), enkä tyylikkäitä parkettilattioita. Ne olivat kauniita, mutta vaikka kuinka koetin asentaa verhoja ja mattoja, ei kaiku karannut. Ja kyllähän keittiön matto lattialämmityksen päällä näytti pöljältä.

<?xml:namespace prefix = w ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:word" />On hyvä, jos seinät voidaan riittävästi eristää, mutta se ei aina riitä. Ääni kun kulkee sieltä, mistä pääsee läpi; kynnysten alta, ties mistä pikkuisista reistä, piuhojen kohdalta, pistorasioistakin. Siksi huomasin tarvitsevani myös ääntä pehmentäviä rakennusmateriaaleja sekä tekstiilejä.

Eräällä työpaikalla oli järjestetty kahvitaukotila isoon valoisaan aulaan. Tilaan oli hankittu mukavat sohvat ja viherkasveja. En kyennyt nauttimaan kahviani toisten kanssa. Tilassa oli pelkkää kiveä, lasia ja metallia. Sen akustiikka oli kammottava, kaikki äänet kaikuivat kovina ja voimakkaina kovista pinnoista. Jos siirsi tuolia, siitä syntyi särkevä ääni. Jos tilassa puhui kaksi yhtä aikaa, en kyennyt kuulemaan kumpaakaan, vaikka toinen nojautui minua kohti. Tulin hermostuneeksi ja levottomaksi. Karkasin omaan huoneeseeni kahvimukin kanssa.