<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ennen kuin tiesin, että olit olemassa maailmassa,

tiesin, että tuoksusi on huumaavin tuoksu,

jonka tiedän olevan maailmassani läsnä,

vievän jalat altani, puhaltavan minut eloon.

 

Hajuaistini muisti vaelsi kaukaa, sydämeni

vehreistä laaksoista, mieleni kirkkaasta virrasta,

repussaan isäni viisaat ohjeet, äitini runsaat eväät,

kulki kaarrelleen, juosten, hiljaa, uupumatta,

 

sillä muistini tiesi, ennen kuin itse tiesin.

Tässä maailmassa on mies, minulle mies,

jonka sisuksissa asuu tieto, meidän tieto, joka

raivaa hajuradan itselleen kuin jäätien

 

aivojeni tunnekeskukseen, läpi limbisen

jäätikköni, järjestelmäni – sekoittaen

minut, whisky on the rocks, jäämurskani

sulattaen – suoraan jäätyneeseen sydämeeni.

 

Mies minulle, minä miehelle, me meille,

Me emme tuoksu vaaroille, me tuoksumme

hyväksynnälle, hyväilyille, makealle –

me hengitämme toinen toisemme sisään.