Näin unen, jollaista en uskonut näkeväni.

Nukuin syvää unta, kääriytyneenä tiukkaan, pehmeään peitteeseen. Olen kuin vauva, turvallisessa kapalossa. Herään, kun ovi käy. Huoneeseen astuu kaksi miestä. Toinen on hyvä Ystäväni ja toinen, niin, hänhän on Julkisuudenhenkilö.

- Katso, kenet toin mukanani! Tommy Taberman halusi tavata sinut!

- Keskellä yötäkö? En minä nyt jaksa ketään kohdata. Hakekaa yläkerrasta patjat ja peitteet, tuossa lattialla voitte kyllä yöpyä. Puhutaan aamulla sitten lisää.

Nukahdan uudelleen luottavaisena. Hetken päästä havahdun, kun Tommy on tarttunut minua kädestä.

- Tiedän, mitä koetit sanoa. Luin runosi koskettamisesta, ymmärrän sinua. Saa kaivata, saa ikävöidä.

Olen kovasti hämmentynyt. Miksi tuo trasselipää minun vuoteeni vieressä polvillaan höpisee minulle tuommoisia. Samassa tunnen, kuinka selkäni takaa lentää jalka jalkojeni ylle. En olekaan yksin vuoteessani! Minua naurattaa ja lämmin tunne läikähtää lävitseni. Kättelen Tommya lujasti:

- Kiitos kauniista sanoistasi. Arvostan niitä todella! Sinähän olet Runoilija, tunteet ovat sinun ammattisi.

*********************

Flunssaisena ja uupuneena raahustan postilaatikolle, aivan IRL, enkä edes päiväunissani, odottaa minua siellä ystävänpäiväkortti, jonka kannessa (merkillinen sattuma - vai onko, sittenkään) on seuraava Tommy Tabermanin runo:

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kerran aloitettuasi uneksimisen

älä hetkeksikään lopeta.

Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät

järkevät latteudet kiinnosta.

 

Ole hyvä unelmiasi kohtaan,

ja anna niiden toteutua.

Äläkä koskaan kuvittele

että sinun unelmasi on ainoa.

 

Älä hämmästele ihmeitä, iloitse niistä.

Kävele vetten päällä.

Herätä kuolleita henkiin.

Muista, että hymyily on uneksimista.

 

*****************************

 

 

Hyvää Ystävänpäivää - muistakaa hymyillä!