Elokuva Johnny Cashin elämästä on elokuva. Paljon, niin paljon jäi sanomatta. Biisit näyttivät syntyvän inttiaikana Saksassa, sen jälkeen niitä ei elokuvassa juuri tehty. Levytyksiäkään ei pahemmin näytetä. Walk the Line keskittyy Cashin lapsuuteen ja kiertuevaiheen perhe- ja huumedraamoihin. Valtava elämäntyö kuitataan lopun lauseessa, jossa kerrotaan erään levytyksen tuottaneen USA:ssa enemmän kuin Beatlesin levyt. Tämä kiukutti.

Silti leffa vei mennessään. Kuvaus Johnin lapsuudesta on vakuuttava intro miehen elämänmittaiselle syyllisyydelle ja tarpeelle luoda. Cash lauloi ja joi muistaakseen sen, minkä halusi unohtaa. Tai päinvastoin. Kivun historia ja kiertokulku sukupolvesta toiseen välittyy katsojalle uskottavasti.

Elokuvasta on tehty kahden kantrilaulajan rakkaustarina. Se onkin onnistunut siinä. Helppoa ei ollut ekalla vaimolla neljän tyttären kera eivätkä Junenkaan miessuhteet näytä kestävän. Lopulta June suo Johnnylle 'toisen mahdollisuuden' ja Johnny myös lunastaa lupauksensa.

And I will smile for you and I'll be kind, and I'll love your babies just as I have loved mine. And when I could give you nothing, God blessed me and gave you a son. And I'll always love you and you'll always be mine. Forever and always, till the end of time. Till the mountains split open with the weight of the sun. We'll rise up together....as one.

June Carter Cash

- Okei, Johnny, minä jään.