Lueskelin kirjakaupan hyllyjen suojissa (onneksi olen niin lyhyt, etten en näy niiden yli - kerran luin muutamaan harppausta lukuunottamatta erään suosikkikirjailijani kirjan alusta loppuun - ei se ei ollut sillä kertaa Kirsti Ellilä, jonka kirjaa en raaskinut ostaa... ;o) Tuulikki Saariston uusinta kirjaa Tosissaan muttei tosikkona. Saaristo puhuu kirjassaan ihmisen kyvystä kasvaa itsekseen ja itsenäiseksi. Kyky erillisyyteen on Saariston mukaan keino saada parisuhde onnistumaan. Lainaan tähän vielä erikseen tuosta linkistä löytyvät 'saaristolaisuudet':

"Onnellinen ihminen elää elämänsä muita polkematta, myötätuntoisesti, itseään väheksymättä mutta muita kunnioittaen".

"Onnellisuus ei ole sama kuin narsismi, vaan sen täydellinen vastakohta, kyky antaa anteeksi, jolloin merkillepantavana piirteenä on nöyryys. Se on taas aivan eri asia kuin nöyristely".

Uskon vakaasti, että tunteet tarttuvat. Haluan tartuttaa hyvää, hyviä tunteita. Se ei tarkoita 'pahojen tunteiden' kieltämistä, lakaisemista maton alle. Haluan käsitellä, kohdata ja antaa anteeksi, selvitä ja jatkaa matkaani, kevyemmin. En suostu kantamaan trolleja repussani, vaan päästän ne vapaaksi. Sen sijaan keijut tahdon nähdä ja hyvyydet muistaa.

                                      *                    *                    *

Feeniks haastoi minut pohtimaan kenen blogia haluaisin lukea. Feeniks itse toivoi pääsevänsä lukemaan Toni Wirtasen tai Markus Kajon blogia. Hyvin oivallettu, nyökyttelen. Ykkönen hihkuu taustalta Nykäsen Matin blogin kiinnostavan häntä. Jäämme miettimään Matin blogin haamukirjoittajia ja saamme hyvät naurut. "Elämä on ihmisen parasta aikaa".

Mutta, vakavasti. Haluan toivottaa Matille rauhaa, enkä haluaisi olla osallisena mediamyllytyksissä. Päinvastoin, jään miettimään jotakuta hiljaista, lähes huomaamatonta ihmistä, jonka pään sisällä tapahtuu suurta liikettä, viisaita ajatuksia. Taidan vastata, että jonkun omaishoitajan tai perhepäiväoitajan blogia. Ja niitähän jo luenkin.

Raitiovaununkuljettajan blogi voisi olla kiinnostava. Ja taas iski..ei-niin-syvä-vakavuus... Millainen voisikaan olla Aarne Tenkasen blogi? Naurattakaa minua taas!