<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Autojen ajovalot kiilaavat vaaleita viiruja automarketin pimeällä parkkipaikalla. Tämän merkillisen synkän maan, jossa etäisyydet ovat suuria ja järvet syviä, asukkaat vaeltavat vaitonaisina suuriin halleihin etsimään ruokatarvikkeita. Tarjouskyltit kolisevat tuulen tanssin tahtiin. Kauppahallin punakirjava neonvalo häikäisee sisääntulijan..

Kari ajaa joka lauantai viiden J:n jättihalliin. Aivan kuten avioliittonsa aikana, useimmiten vähän ennen sulkemisaikaa. Kari tuntee hallin maantieteen, onneksi melko harvoin ne siellä vaihtavat järjestyksiä. Poisto- ja viimeisen myyntipäivän hyllyt ovat perällä, hieman sivussa, siten etteivät kaikki näe, kuinka köyhimmät täyttävät ostoskärrynsä siellä. Karin kärry ei enää täyty, tänä viikonloppuna lapset ovat äidillään. Yksinäinen mies ei paljoa tarvitse, mutta hallin halpahyllyn tarjonta tuo kaivattua vaihtelua Karin arkiseen ruokavalioon.

Kassoja kohti laahustaessaan Kari nostaa katseensa kärrystään, ensi kertaa eronsa jälkeen ja alkaa tarkkailla ympärillä hiljaa lipuvia kärryjä ja niiden työntäjiä. Mies autoliikkeen mainos tuulitakissaan, ei kuuntele mitä vaimo hänelle puhuu. Vaimon suu käy terhakkaasti, mutta miehen ilme ei muutu. Kärryt vaimo on lapannut ääriään myöten täyteen.

Hieman sivummalla, leivinpaperien kohdalla, nuori pari suutelee kiihkeästi. Nuori nainen puristaa tiukasti kapeat sormensa miehen treenattuun takamukseen. Heillä ei ole ostokärryjä, korissa lattialla on olutta, siideriä ja muutama juustonpala. Kari kääntää nopeasti päänsä, noin hekin Virpin kanssa joskus unohtivat muut ympäriltään.

Pakastealtaiden luona tyylikkäästi ikääntynyt mies ottaa vaimostaan tukea. Yhdessä he huojahtelevat eteenpäin allasrivistöä ja hämmästykseltään eivät osaa ostaa mitään. Valikoiman määrä on liian laaja ja pakkausten koot liian suuria kahdelle pieniruokaiselle. Vaimo vilkaisee hellästi miestään.

Kari pääsee vihdoin kassajonoon, jossa herttainen kassatyöntekijä jaksaa hymyilen tervehtiä jokaista uutta asiakasta. Hallin hiljaisuuden rikkoo viereisen kassajonon hiestä märkä vauva, jonka janoa ei uupuneen näköinen äiti heti kykene sammuttamaan. Onneksi vauvan isä hoksaa avata vauvan paksua toppahaalaria ja ottaa vauvan syliinsä. Vauvan huuto vaimenee verkkaiseksi nikotteluksi.

Kari saa ostoksensa maksetuksi ja astelee kohti autoaan mietteliäänä. Hän ei enää aio tulla tänne ostoksille. Lähikaupassa edes hän ei voi välttyä näkemästä yksinäistä mummoa viilipurkkeineen tai viereisen rapun maalaria hakemassa ykkösolutta. Kari tuntee äkkiä suurta lämpöä heitä kohtaan. Parittomien markkinat kasvavat. Ehkä hallit kutistuvat yksinäisten sielujen kotikaupoiksi jälleen.

Kuu kiiltää hopealusikan pesänä sinipunaisten pilvien seassa, kun Kari käynnistää autonsa. Yksinäinen prinssi radiossa kujertaa kilpaa kärrykatokseen piiloutuneiden harmaakyyhkyjen kanssa.