Kävin viime viikolla Sinebrychoffin taidemuseossa, jossa oli erittäin mielenkiintoinen esitys museon näyttelystä nimeltä Taiteen muisti. Se käsittelee konservoinnin historiaa ja nykyisyyttä, tulevaisuutta unohtamassa. Jänisliima, jonka valmistukseen käytetään hiiriä, on edelleen kova sana! Ollut jo muutaman satavuotta. Kaikenlaista on teoksille ehditty satojen vuosien saatossa tehdä. Joku on puulle maalattu teos on sahattu pienemmäksi, kun saatavilla on ollut valmiina pienempi kehys. Varsinkin puulle maalattuja maalauksia on koetettu oikoa erilaisin keinoin - useimmiten niistä on ollut seurauksena lisävaurioita.

Hauska oli oppaan ohimennen mainitsema tieto siitä, että 1700-luvulla eurooppalaiset naiset yleisesti käyttivät vihkisormuksia peukalossa tai etusormessa! Tämä huvitti minua suuresti, sillä tosiaankin... avioeroni jälkeen olen käyttänyt vain yhtä sormusta: hopeaista solmusormusta etusormessani. Ovatkohan pikkurilli ja keskisormikin olleet jossain vaiheessa avioliiton osoituksena käytössä? Entä varpaat? Intialaisethan käyttävät varvaskoruja.

Sinebrychoffin taidemuseo keskittyy kokoelmissaan eurooppalaisen taiteen vuosiin 1300-luvulta 1800-luvulle. Museolla on mm. kiinnostava miniatyyrikokoelma.

Jännittävää oli myös se, että juuri oppaan lopettaessa juoksi paikalle hätääntyneenoloinen vartija, joka käski kaikki ripeästi ulos. Samassa tajusimme palohälyttimien ulvovan. Savunhajua ei tosin tuntunut missään, mutta samassa paikalle ajoi useita suurikokoisia paloautoja. Alakerran näyttelynavajaiset saivat nolon lopun, esiintymään tilatut lapset ja nuoret barokki- ja rokokoovaatteissaan kirmailivat paukkupakkaseen. Noh, asiaa ei uutisoitu missään, joten taisi olla väärä hälyytys, tällä kertaa. Pelastuslaitoksella on tosiaan paiskittu viime aikoina töitä.

Seuraavat sanat jäivät myös mieleeni: paraatimakuuhuone, hovijunkkari, sylinterilipas (jota oli entisöity mm. Hietalahden kirppiksen löydöksellä), pitsinenäliina, viuhka ja kauneuspilkku.

Mmmh, pitäisiköhän sittenkin yrittää perustaa Salonki? Sille olisi kyllä montaa virkaa ja minussa aimo annos, jos ei Mata Haria, niin ainakin jonkinlaista madamea. Tielleni eksyy päivittäin toinen toistaan viksumpia ja mukavampia miehiä ja naisia - yksinäisiä, moni. Liian moni. Salongissa voisi tutustua ikään kuin vahingossa uusiin ihmisiin... Entä Sinebrychoffin salit? Luulisi janoisten ainakin osaavan sinne? Niin elämänjanoisten kuin vain matkallaan uupuneiden.

http://www.sinebrychoffintaidemuseo.fi/index.asp?language=2