Olen joskus ajatellut, että minulla on ehkä ollut edellinen elämä. Tai ainakin tiedän, millaisen edellisen elämän olisin halunnut. Olisin aivan ehdottomasti halunnut olla kirjallisen salongin ylläpitäjä. Näen edessäni suuren salin, jossa on paksut burgundinpunaiset plyyssiverhot, koristeltuja, upottavia sohvia, kuparisia pikkupöytiä, palmuja ja fiikuksia jättimäisissä ruukuissaan. Yhdellä seinällä on lattiasta kattoon kirjoja, vaikka varsinainen kirjasto sijaitseekin muualla huoneistossa. Kookkaan miehen kokoinen David-patsas katsoo kaihoisasti ikkunasta sinivihreälle merelle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruokasalista on juuri siirrytty jatkamaan keskustelua salongin puolelle. Puhetta johtaa tällä kertaa kielitieteilijä Akseli Oksatähti. Seuraavan kommentin heittää kuvanveistäjä Taito Graniitti.

Se missä historiallinen visioni tökkii, on palvelusväki. Se osallistuu myös juhliin ja sillä on sanottavaa, sillä kaikki paikalle kokoontuneet haluavat keskustella. Joku tyytyy kuuntelemaan toisia puolet illasta, kunnes yhdellä ainoalla lauseella saa toiset pysähtymään pitkäksi aikaa. Joku taas nauttii älyllisistä palapeleistä: hän rakentaa kerralla useita eri näkökulmia ja hämmentää kuulijat roiskaisemalla ne kaikki kerralla ilmoille. Ja eikun ratkomaan! - Kyllä, minä kannan lisää ruokaa pöytään.

Juu, minulla oli viikonloppuna vieraita, eikun Ystäviä luonani! Oi Onnea! Vieläkin hykerryttää.

Sattumalta törmäsin kirjaan, jonka käännöstä ja esiinmarssia Suomessa vielä odotellaan:

Upea elämäkerta: Moura Budbergin (1892-1974) ihmeellinen elämä.

Ukrainalaissyntyinen, venäläisen senaattorin tytär Moura Zakrevskaja avioitui kahdesti, ensin kreivi Benckendorffin kanssa ja sittemmin paroni Budbergin kanssa. 1900-luvun alussa Virossa. Avioliitot eivät kestäneet kauan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Moura kulkeutui Lontooseen 1930-luvun alussa, jossa hän rakastui juhlittuun brittiagenttiin Robert Lockhartiin. Myöhemmin Mouran kerrotaan liittyneen Maxim Gorgin talouteen sekä sihteerinä että rakastajattarena.

1930-luvulla Moura asui yhdessä H.G. Wellsin kanssa ja huolehti tästä tämän kuolemaan saakka. Mouran kerrotaan viettäneen varsin likeistä elämää myös George Bernard Shaw'n ja elokuvaaja Alexander Kordan kanssa.

Moura toimi kääntäjä, vakoojana, kaksoisagenttina, elokuva-assistenttina, femme fatalena. Moura oli tavattoman energinen, älykäs, viehättävä, rohkea ja taitava tekemään omasta elämästään taianomaisen mysteerin. Uskomattomalla tavalla hän myös onnistui selviytymään toinen toistaan kiperimmistä tilanteista elämänsä aikana. Hän kehitti eloonjäämisestä taitolajin.