Sarahin asunto oli aistillisesti sisustettu. Burgundinpunaisia samettityynyjä, tammenvihreät plyysiverhot, upottavia sohvia, kuparisia pieniä pöytiä täynnä kynttilöitä. Taustalla soi arabialainen tanssimusiikki. Muistin ravintola Ankaran vatsatanssijan kanssa tanssimani tanssin. Selkäni on terve edelleen. Vatsasta puhumattakaan. Olin hyvin hämmentynyt ja liikuttunut, että Sarah oli kutsunut juuri minut luokseen. Ilon kyynel vierähti silmäkulmastani. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Suuressa olohuoneessa oli hämärää, mutta erotin huoneen perällä kauniisti koristellussa, suuressa terraariossa 2 komeaa eläintä. Menin lähemmäs. Siellä ne olivat: jyhkeä, hiilenmusta ja kiiltelevän nopeasti liikehtivä, kolmimetrinen käärme ja sen kanssa samassa tilassa turkoosikuvioinen, syvänvihreä, piikikäs iguaani, joka tarkkaili ympäristöään liikkumatta, vain suuret silmät puolelta toiselle muljahdellen.

 

Ne olivat kuin eläviä koruja sadun ruhtinaan jättimäisessä korurasiassa.

 

Jähmetyin tuijottamaan

ja tajusin: käärme ei ole saanut pakasterottiaan..

Se oli selvästi vireä ja nälkäinen. Hyvin syötettynä käärme lepää tyytyväisenä eikä kiemurtele levottomana.

 

Sarah toi huoneeseen hopeatarjottimella viiniä. Astuin lähemmäs Sarahia ja tunsin voimakkaan myskin tuoksun.

 

Seuraavan kerran kun katsoin terraarioon näin saman näyn kuin Saint-Exuperyn pikku prinssi: käärme oli nielaissut iguaanin ja oli kuljettanut sen vahvoin supistusliikkein jo keskikohtaansa, joka oli huomattavasti koholla. Sen vahvat lihakset möyhensivät jo iguaania.

 

Surin kaunista eläintä ja suutuin Sarahin typeryydelle - käärme olisi pitänyt ruokkia ajoissa! Huone täyttyi pulppuavalla naurulla. Sarah nauroi ja heittäytyi sohvalle loikoilemaan. - Eikö olekin upea näytelmä!