Kaikkihan Stalinin tuntevat, vai tuntevatko?

 

J.W.Stalin mit Mamlakat Nachangova, eine tadschikische Waise, die 1935 Schülerin war, als sie mit Kolchosbauern aus Tadschikistan und Turkmenistan empfangen wurde.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Josif Stalin toimitti Neuvostoliitossa vuosina 1936 - 38 ns. "suuren puhdistuksen", jonka aikana 5 - 9 miljoonaan ihmistä pidätettiin epäiltynä Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta. Kyseiset puhdistukset vaikeuttivat suuresti neuvostoliiton puolustuskykyä Saksan edessä.

Syyksi tähän on esitetään Stalinin omia psykopatologisia tarpeita eikä suinkaan Neuvostoliiton yhteiskunnallisen tai poliittisen järjestelmän sisältämää terroria. Tätä todistaa sekin seikka, että Neuvostoliitto muuttui pikavauhtia Stalinin kuoleman jälkeen.

Stalinin äiti löi ja pieksi samalla kun lujasti rakasti ainoaa henkiin jäänyttä poikaansa. Pikku-Josifin lapsuus oli väkivaltaisuuden ja pelon täyttämää.

Josif Stalinin isä oli suutari. Stalin rakasti saappaita, eikä suostunut käyttämään muita jalkineita. Stalin sanoi: "Saappaat ovat niin mukavat. Ja kätevät. Niillä voi hyvin potkaista toista päähän niin kovaa, että tämä ei koskaan löydä hampaitaan." Ja Stalin nauroi.

Stalin oli ylpeä työläistaustastaan ja taputteli saappaitaan tämän tästä, Aino Kuusinen muistelee kesää 1926 Mustallamerellä Stalinin vieraana oloaan.

Aiheesta syntyi vitsi:
Kysymys: Miksi Lenin käytti nilkkureita, kun taas Stalin käytti saappaita?
Vastaus: Koska Leninin aikana Venäjä ui vain nilkkoihin asti paskassa.

 

Yhden miehen vakava psyykkinen sairaus koitui kokonaisen kansakunnan sairaudeksi.


Kirjasta: Daniel Rancour-Laferriere: Stalinin psyyke - psykoanalyyttinen
tutkimus, 2004

 

 

Tutkailtuani em. kirjaa kuulin radiosta ohjelman kiltteydestä. Liian kiltti ihminen pyrkii koko ajan miellyttämään kaikkia ja on suuressa vaarassa luhistua suorittamisensa alle. Lopulta useat uupuvat. Kiltti ihminen ei osaa sanoa 'ei'. Siksi hän suostuu liian moniin hyviin asioihin, ja lopulta myös huonoihin asioihin. Hän ei kykene enää valitsemaan.

 

Kokonaisia sukupolvia on kasvatettu lauseella: "Ole kiltti". Lapsena olemisen sisältö on nähty aikuisen näkökulmasta joko hyödyllisyytenä tai vaivattomuutena. Lasten piti kasvaa siten, etteivät häirinneet vanhempiaan.

 

Nykyään vanhempien kiire, liian monet ongelmat, sairaudet estävät heitä olemaan läsnä lastensa elämässä, vaikka varsinaista näkyvää väkivaltaa ei tapahtuisikaan. Lapsi on äärimmäisen lojaali vanhemmilleen. Lapsi koettaa auttaa vanhempiaan ja lopulta luopuu omista tarpeistaan. Tällöin hän alkaa ohjautua ulkopäin. Omat tarpeet jäävät takaa-alalle.

 

Kenen saappaissa seuraavat sukupolvet marssivat? Kuka johtaa näitä liian nykyisiä kilttejä?