Sanoilla koetamme hallita elämää, saada siihen tolkkua ja järjestystä.Tämä näkyy esimerkiksi ammattinimekkeiden kohdalla. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla niitä on käännetty ja väännetty, mutta lopuutulos on sama: palkkapussi pysyy laihana.

Mielenkiintoista on hoityön nimekkeiden kirjavuus. Minun elämäni aikana näitä hoitajia, jotka potilaita eniten kohtaavat, on kutsuttu ainakin kolmella eri nimekkeellä. Aluksi he olivat apuhoitajia, sitten perustoitajia ja nykyään LÄHIhoitajia. Termi lienee hyvä ja osuva, mutta se herättää seuraavan kysymyksen. Onko kaikki muu hoidollinen työ ETÄtyötä?!

Muistan, kun tietokoneet tulivat terveyskeskuslääkäreiden työhuoneisiin. Sattuipa kerran niinkin, että nuori lääkäri ei kertaakaan (!) vilkaissut potilaaseensa. Hän istui hämärässä päätteensä valossa ja kirjoitti koneelle kaiken, mitä potilas sanoi. Vastasi potilaalleen samalla kirjoittaen vastauksensa koneelle. Lopulta lääkäri ojensi reseptin potilaalle, katse edelleen tiukasti koneen näytöllä. Noh, potilas sentään pääsi lähelle lääkäriä, samaan huoneeseen.

P.s. Lasitalon Emäntä palaa töihinsä ma 14.11.. Sitä ennen ei vastauksia ole odotettavissa Medialinnakkeesta.