Kaikki tiet vievät Roomaan - ennemmin tai myöhemmin. Aikana ennen lapsia matkustelin ja reilasin lasteni isän kanssa Euroopassa. Roomassa heitin lantin Fontana di Treviin, kuten kaikki tosituristit. Enpä osannut arvata kolikon arpomaa lopputulosta. Päädyn Roomaan uudelleen, mutta en enää historian opettajan kanssa, vaan kolmen jälkeläisemme kanssa. Lähdemme ensi lauantaina viikoksi Roomaan.

Forum Romanum

Eron jälkeisinä vuosina olen kokenut itseni kulkijattareksi, jonka polulle on Sattuma (joku sanoisi Johdatus) tuonut mielenkiintoisia sivuraiteita. Olen yllättäen matkustellut, vaikkei siihen ole näyttänyt olevan varaa eikä aikaa. Tämänkertainen matka juontaa juurensa liki kolmen vuoden taa. Tuttavaperhe sai pestin Roomaan. Hyvissä ajoin ennen lähtöä perheen äiti sanoi: - Ota lapset mukaasi ja tule kylään!    Asia jäi kytetään mieleeni, vaikka huokaisinkin, etten ikinä saisi säästettyä moista summaa (neljä lentolippua).

Muutama kuukausi kutsun jälkeen ja perheen jo asetuttua ikuiseen kaupunkiin, sain vakuutusyhtiö Ilmariselta kirjeen. Olin aivan unohtanut äitini minulle ottaman henkivakuutuksen, jota olin kyllä aikuiseksi tultuani maksanut, mutta joka useita vuosia sitten todettiin täysin maksetuksi. Kaksi kertaa vuodessa maksettavasta 50 markan (!) summasta alkoi ilmeisesti olla enemmän kuluja kuin saatavia vakavaraiselle vakuuttajalle. Avasin kuoren huolettomana, tämähän on hauska kirje, sisältään ikään kuin laskun, mutta ei maksettavaa. Aloin lukea vakuutusehtoja tarkkemmin.

Vakuutukseni päättyy v. 2025, jolloin saan 5 500 euroa. Jos kuolen nyt, saavat lapseni 8 000 euroa. Jos odotan vuoteen 2005, saan 2 700 euroa (luin kirjettä vuonna 2003). Ratkaisuani ei liene vaikea arvata, etenkin kun lyhytvartinen tomumajani arvioitiin rahallisesti varsin köykäiseksi.

Tarinaan liittyy jälleen kerran äitini. Äitini kuolemasta on 15 vuotta, eikä hän ehtinyt nähdä lapsistani kuin Ykkösen. Äitini kuoli helmikuussa ja saman vuoden jouluna saimme tyttären, joka on - aivan äitini kuva, liikuttavasti isoäitiään muistuttava. Sukuni äidin puolelta on hyvin tummaa ja suvulla on ollut tutkijansa, jonka mukaan tummmuus jountaa vanhasta italialaisesta (sic!) kauppasuvusta. Tosin äiti muisti aina kertoa vaaleahiuksisen ukkinsa näkemyksen asiasta: - Kah, ettei ois mustilainen aitassa vieraillut?

Niin, tai näin, roomalaisia olemme - kaikki tavallamme. "Si fueris Romae, Romano vivito more", lausui Isä Ambrosius. Roomassa ollessaan tulee muukalaisenkin tehdä kuin roomalaiset. Tähän pyrimme, minä ja lapseni - ensimäisellä ulkomaanmatkallamme  Noh, tytär keuli hieman, ehdittyään piipahtaa Saksassa viikko sitten, ettei olisi ollut sitä vilkasta etelän temperamenttia?