Bloggaajat kohahtivat. Hesarin kk-liite tekee juttua blogeista. Enkä malttanut pysyä poissa minäkään. Laitanpa tännekin, mitä toimittajalle vastasin:

http://blogit.helsinginsanomat.fi/anssi/

Onnea jutullesi! Hauskaa, että kk-liitto iskee tahmaiset näppiksensä manga-ilmiön (teini-ikäiseni älähtivät jutusta) jälkeen Blogistaniaan. Vähintään yhtä tuulista on täälläkin. Väkeä on moneen laatikkoon.

Olen keski-ikäinen nainen. Olen kirjoittanut koko ikäni. Ensimmäiset sähköpostini lähetin yli 10 v sitten ja jäin heti koukkuun. Kotisivun rakentajaksi minusta ei oikein ollut, en ole järin visuaalinen, sanat ovat kuvia rakkaampia. Netti kulkee mukana minne vain, se on kätevää.

En ehdi olla niin sosiaalinen kuin luonteenlaadulleni olisi tarpeen. Bloggaamisessa yhdistyvät molemmat tarpeeni: saan kirjoittaa mitä haluan ja jos kirjoittaminen tökkii, voin kuljeskella muiden kirjoituksissa, kommentoida, kerätä vaikutteita ja osallistua, jos siltä tuntuu. Välitön palaute omille teksteille kannustaa kirjoittamaan. Näin kirjoittamisestani on taas tullut säännöllistä ja elävää. Olen myös Blogini Jumalatar, hallinnoin maailmaani itse. Voin poistaa mitä tahdon ja jättää paskaa kengänpohjaan, jos sattuu huvittamaan.

Minä näen blogeissa tiettyä yhteisöllisyyttä. Kokonaan toinen kysymys on, mihin on ihmisten aika valunut, kun enää ei ehditä illanistujaisiin, talkoisiin, perhetapaamisiin. Vai ehditäänkö? Tätä pohdin blogissani toukokuussa.

Joukkoviestimet eivät herätä enää luottamusta. Olen etsinyt pitkään suomalaista mediakritiikkiä ja sitäkin olen löytänyt juuri blogeista.

Aloitin nettikeskusteluni edesmenneessä Duuni-netissä. Esiinnyin siellä oikealla nimelläni, nyt olen tyytynyt nimimerkkiin. Duuni-netin hyydyttyä aloin etsiä uusia keskustelusaitteja. Niiden kirjavuus tyydytti aikansa.

Blogeihin tulin parasta mahdollista reittiä: kirjailija Anita Konkan päikkäriin törmäsin ensin. Konkan ja kirjailija Kirsti Ellilän linkkilistoilta löysin lisää minulle sopivaa luettavaa. Kirjalisuussaitit toki olivat tuttuja entuudestaan.

Pidän bloggaamisen monipuolisuudesta. Kirjallisuus on lähinnä minua, mutta seuraan muitakin taiteenlajeja. Vilpittömästi toivon, että joku on eksynyt sivukujan galleriaan vinkistäni tai tarttunut omakustanteeseen luettuaan siitä blogistani.