Hei hulinaa - ja pulinaa! Samaan aikaan kun olen sinkoillut paikasta toiseen ehtimättä edes kunnolla nukkumaan, täällä Tirkistysaukossa on ollut vilkasta ja olenpa onnistunut syöttämään tabuja muillekin. Hyvä, sillä keskustelua tarvitaan!

Eka viikko duunia takana, tosin perjantaina olin poissa kustannuspaikaltani, sillä 'toimin todistajana eräässä oikeustoimitapauksessa'. - Kyllä, rakkaat ystäväni menivät vihille! Maistraatin jälkeen juhlittiin pienellä porukalla ja eilen isommin.

Mielestäni nämä häät olivat monessakin mielessä sadonkorjuuhäät. Hääpari rakastaa ruokaa, ja sosiaalisina ihmisinä he myös haluavat jakaa kokemuksiaan muille. Heh, tämä on perhe, jonka luo teini-ikäiset lapsenikin mielellään tulevat mukaan: herkullista ruokaa yhdistettynä ansiokkaisiin keskusteluihin. Mikä voisi olla vieraanvaraisempaa! Hääparin toinen osa puoli on suomalainen ja toinen keski-eurooppalainen, joten usein aterioiden raaka-aineetkin on hankittu eri puolilta Eurooppaa.

Vihkiminen sattui siis parhaimpaan sadonkorjuuaikaan. Hääpari lähestyy iältään kultaista keski-ikää. 30-vuotias ihminen pohtii kysymystä 'kuka olen' ja 40-vuotias aprikoi 'mistä olen vastuussa'. Vasta noin 5-kymppisenä ihminen kykenee kypsään aikuisikään. Tässä aikuisuudessa on mahdollista kokea syvää intohimoa, hyvää yhteyttä ja lämmintä läheisyyttä vailla pelkoa. Toisen kanssa voi olla turvallisesti ristiriitainen ja uskaltautua elämään täydesti, kokonaisena.

Todistajan ominaisuudessa pidin hääparille puheen, jossa käsittelin heidän yhteistä taivaltaan ja yllä mainittuja seikkoja. Nämä häät olivat minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeät. Katson tätä rohkeaa, komeaa, rakkaudestaan ylpeätä paria suurella ilolla ja kiitollisuudella! He toimivat esimerkkinä monelle. Eivät vähiten minulle. Rakkaus on mahdollista kaiken ikäisille, se ei ole vain nuorten etuoikeus.