Mikä on tämän päivän rankin tabu, asia, josta vaietaan? Minusta se on Suomessa tällä hetkellä uskonto.

Samaan aikaan kun muslimit kansoittavat länsimaita vilkkaalla syntyvyydellään (vrt. tapaus Hollanti), meillä ei haluta puhua uskonnosta. Uskontoon ja uskoon suhtaudutaan liian henkilökohtaisena, epä-älyllisenä tms. aiheena. Väitän, että seksistä ja väkivallastakin puhutaan nykyään luontevammin kuin uskonnosta.

Työpaikoillakin vaietaan heti hämillisinä, jos joku alkaa puhua uskontoon liittyvistä asioista. Miten tähän on oikein tultu? Miten me olemme ikään kuin toisessa ääripäässä, mahdollisimman etäällä uskosta, kun samaan aikaan puoli maailmaa elää intensiivisen (hurmoshenkisen?) vakaumuksellisessa uskossa.

En siis ole virittämässä keskustelua uskonnon asemasta tai suhteesta yhteiskuntaan Suomessa. Hämmästelen vain tapahtunutta hiljaista asennemuutosta, maallistumistako se on? On surullista, että kouluilla ei ole juuri minkäänlaista etiikan opetusta. Nuori ihminen on kovasti pohdiskeleva ja arvojaan rakentava, hänen olisi hyvä saada työkaluja maailmankuvansa rakentamiseen. Siksi rippi- tai prometheusleiri/koulu on mielestäni ansainnut edelleen paikkansa nuoren elämässä eräänlaisena siirtymäriittinä.

Eräässä keskustelussa käytin sanaa 'armo'. Sain heti hämmentyneen vastaanoton: - Käytätpä sinä voimakkaita ilmaisuja! Niin, tähän on tultu. Edes armosta ei voi puhua, sillä sehän on uskontoon sitoutettu termi - eli siis tabu!

Ellilän Kirsti kävi kirkossa samana päivänä kun minä pohdin näitä samoja teemoja. Kirkolla olisi nyt tuhannen taalan paikka. Samoin puolueilla, miksei etiikka maistu?