<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Onneks samaan aikaan

ku jouduin näkemään tarkasti

mun oikea korva hiljeni.

Siitä lähti äänet.

 

Mulla oli edelleen pakopaikka:

kuuleva korva tyynyyn ja rillit pöydälle.

Kuuntelin säveliä ja sanoja sisältäni.

Näin oman avaruuteni.

 

Siinä maailmassa ei asunut muita kuin mä.

Olin keskipisteessä keskipisteenä.

 

Joulukuusi säkenöi ja lauloi mulle tarinoita

kaukaisista metsistä, taivaan takana palavista tähdistä.