Näpelöin tekstiviestiä kapakassa. Se hieman nolotti, ikään kuin pakenisin omiin oloihini, vaikka tännehän on tultu seurustelemaan. Koetin ehtiä valmiiksi, ennen kuin ystävä palaisi vessasta. Vieressä seisova mies vilkaisi minua. Vilkaisi hetken päästä uudestaan ja kysyi. - Mistä olet saanut tuon haaremisormuksen?

Katsoin häntä hämmästyneenä. En juuri käytä koruja, mutta avioeroni jälkeen marssin osuuskuntaliikkeeseen ja ostin hopeisen kalevalakorua etäisesti muistuttavan sormuksen, jonka itse asetin oikean käteni etusormeen. Vasemman käden nimettömässä oli muuten pitkään uurre siinä liki 20 vuotta majailleesta sormuksesta. Tunsin itse alastomaksi ja valitsin sormuksen, joka miellytti silmääni. Muistan ajatelleeni, että sormus on yhtä kiharainen kuin minä itse.

Vieressäni seisova mies kohotti sormeaan: - Tää on pirunnyrkkisormus. Tämä aihe on vanha suomalainen aihe, mutta sulla on erilainen. Kerroin sormukseni tarinan miehelle. Mies puolestaan kertoi haaremisormuksen tarinan. Muinoin itämailla naiset riisuivat kaikki korunsa rakastellessaan. Siksi haaremin sulttaani jakoi vaimoilleen erikoiset, erittäin vaikeasti koottavat sormukset, jotta vaimot pysyisivät hänelle uskollisina hänen poissaollessaan.

Minua tarina nauratti. Hankinko sormuksen eronneena rouvana alitajuisesti? Halusinko pysyä uskollisena silloiselle miesystävälle vai kaipasinko sheikkiä ja vankilan muureja elämääni? Hymyilin ja kiitin miestä kertomuksesta. En tosiaan ollut tiennyt sormukseen liittyvää tarinaa. Mies iski silmää ja kysyi ottaisinko sormuksen heti pois sormestani. Kiitin kohteliaisuudesta ja lähdin kotiin vierelleni saapuneen ystävän kanssa.