Juhannushäät ovat kuoleva ilmiö, sillä vieraat eivät enää tohdi keskeyttää Juhannusjuhliaan häiden vuoksi. Kirkkoväkikin taitaa saada kesäänsä yhden hieman rauhallisemman viikonlpun, kun Juhannuksena vihittävien määrä tasaisesti vähenee. Morsiuspari valitsee viisaasti, kun ei asetu vihille keskikesän juhla-aikaan.

Mitä suomalaiset sitten tekevät, jos eivät ehdi häihin tuolloin. Jännittävä kysymys, ainakaan heitä ei ei saa yhtään sen paremmin kyläilemään kuin vappunakaan. Siis kaupunkiasuntoon. Maalle ja mökeille tunkua vielä lienee. Mutta yhä useampi viettää lomaansa omalla mökillä, jolloin ei ehditä eikä haluta vierailla muiden kesäasumuksissa.

Mitä aikuiset ja lapset voisivat tehdä yhdessä, jos keli onkin sateinen? Pelata kimbleä, sanapelejä, kaikenlaisia lautapelejä tai vaikka rikkinäistä puhelinta yhdessä. Entä ulkona? Kyykkää, pentakkia, tikanheittoa... (ei ihan pienien kaa)

Entä jos vierailulle tulee aikuisia, jotka eivät tunne kovin hyvin toisiaan, lapset ovat jääneet kotiin ja tunnelma alkaa hyytyä ja vaivautuneisuuden aste kohoaa. Erä trivial pursuitia? Leikitään levyraatia, tai tuodaan lempilevyjään ja kerrotaan niistä. Melkein aina lasten pelit soveltuvat myös aikuisille myös, jotenkin vain kaiken tekniikan keskellä tuntuu, että olemme unohtaneet ns. vanhanaikaiset lauta- ym pelit ja leikit. Ja hehee, voihan niistä kehittää teis mitä aikuisten rääsypokka-versioita.

Kysyn siksi, että en jaksa uskoa viinan syvällistävään vaikutukseen, keventävään kyllä, tiettyyn rajaan saakka. En voi uskoa, että Juhannuksen ainoa tarkoitus on olla metsässä jurrissa.

Miksi vietämme Juhannusta? Vilkunan ajantiedosta voi kaivaa monta kansanperinteeseen liittyvää motiivia, mutta pohdin Juhannuksen merkitystä nykyihmiselle. Juhannuksen tarkoituksena lienee yksinkertaisesti pysähdyttää hektinen tahti hetkeksi. Juhannus on kulminaanio, vuoden kirkkain aika.  Myös Joulua me juhlimme valon juhlana, valo ei ole tässä sattumaa. Kesän valo on väkevää ja kuumaa, sen edessä on seisahduttava ja rauhoituttava. Suomalaisen rakkain pyhättö on yhä metsä, jota raahataan sisätiloihin jouluna kuusina, jussina koivuina. Metsästä tankkaavat muutkin kuin kotimaiset paperityöntekijät.