<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tallinnaa linja-autolla

Tallinnan satamassa meitä odotti bussi ja opas. Vajaan tunnin kestäneellä kiertoajelulla näimme Piritan aluetta, Kadriorgin palatsin puistoa, laululavan ja monta mukavaa yksityiskohtaa. Oppaalla oli tarinoissaan runsaasti virolaista huumoria mukana. Saimme kuulla, että Viron kansalliskivi, liuskekivi, käsiteltynä dolomiitti, on aluksi helposti käsiteltävää, mutta kovettuu nopeasti hyvin kovaksi ja kestäväksi. Koska kivi imee kosteutta itseensä, se on suosittua sokeri- ja suola-astioissa. Opas muisti suositella sitä myös kotoisen Finlandia-talomme rakennusmateriaaliksi.  Viron kansalliskukka on ruiskaunokki ja kansallislintu pääskynen. Kansalliseläintä Virolla ei toistaiseksi ole ja pohdimmekin yhdessä mikä se voisi olla.

Lounas marsipaanin keksijän talossa

Kiertoajelun jälkeen kävelimme aivan keskustassa sijaitsevaan Balthasar-ravintolaan. Kross kuvaa kirkkoherra, kronikoitsija Balthasar Russowia teoksessaan Uppiniskaisuuden kronikka. Ravintolan alakerrassa toimiva apteekki on Euroopan vanhin yhä toimiva apteekki, vuodelta 1422. Lounaan jälkeen matkailijat saivat viettää aikaansa vapaasti tunnin verran, jonka jälkeen kuljimme kohti satamaa Kross-kohteita läpikäyden. Kirjailijatalon edessä pysähdyimme ja loimme kunnioittavan katseen kirjailijan ikkunoihin. Laivaan päästyämme kahvin jälkeen pääsimme vihdoin itse asiaan. Juhani Salokannel luennoi meille Jaan Krossista antoisasti.

Viipaleita päivän tarjoilusta

Juhani Salokannel kirjoittaa parastaikaa Jaan Kross  –elämäkertaa ja siksi Kross on juuri nyt hyvin lähellä häntä. Salokannel on myös kääntänyt suomeksi Krossin tuotantoa. Kääntäjänä hän kuvailee Krossin pitkiä, saksalaistyylisiä lauseita herkullisiksi. Kross vaivaa kaksin käsin kieltä, kuin taikinaa. Taikinaansa hän etsii vanhoja sanoja sekä alisteisia lauseita. Tajunnanvirtatekniikkaa, unien tulkintaa ja muistin toimintaa nykypsykologian mukaan esiintyy hänen tuotannossaan.

Krossin tuotanto poikkeaa tietyin osin suomalaisen kirjallisuuden traditioista. Krossin romaanit yhdistävät vakavaa ja kevyttä sulavasti, niissä on toimintaa, rakkautta ja pohdintaa yhtä aikaa. Kross kuljettaa juonta tarinoissaan erinomaisesti. Suomessa on pitkään pidetty juonta vanhanaikaisena. Antti Hyry ja Veijo Meri ovat lyhyiden lauseiden mestareita, heidän kirjoissaan tapahtuu kyllä kaikenlaista, mutta varsinaista juonta niissä ei ole. Viime vuosina kiinnostusta juoneen on Salokanteleen mukaan taas esiintynyt, esimerkiksi Jari Tervolla ja Kari Hotakaisella.

Jaan Kross on elänyt uskomattoman elämän. Salokannel yhdistää puheessaan komeasti itsenäistyvän Viron ja Jaan Krossin elämänkaaret. Kross on syntynyt helmikuussa vuonna 1920, vain kaksi viikkoa Tarton rauhan jälkeen. Krossin lapsuudenkodissa vallitsi valpas kultturitahto, Jaan oli ahkera ja hyvä oppilas koulussa. Boheemia hänestä ei koskaan tullut. Koulun jälkeen hän hakeutui oikeustieteelliseen ja olisi saattanut toimia II maailmansodan jälkeen kansainvälisen oikeustieteen professorina, jos sellaiselle olisi ollut käyttöä Virossa tuolloin. Krossin vangitsivat vuoroin saksalaiset, vuoroin venäläiset sotilaat.

Siperiasta hän kotiutui vuonna 1954, jolloin hän päättäväisesti hakeutui kirjojen pariin ja aloitti työnsä kääntäjänä. Hänet valittiin kansanedustajaksi Viron ensimmäiseen vapaaseen parlamenttiin uudelleen itsenäistymisen jälkeen, mutta yhden kauden jälkeen hän palasi takaisin kirjallisuuden pariin. Hänen vaimonsa kirjailija Ellen Niit totesikin: - Kansanedustajana voi toimia joku muukin, mutta kukaan muu ei voi kirjoittaa Jaan Krossin kirjallisuutta.

Salokanteleen näkemys on, että hyvät kirjailijat usein herättävät ristiriitaisia ajatuksia. Suomalaiset näkevät Krossin Viron historian ja vapauden symbolina, kun taas virolaisille hän esiintyy kompromissin kuvaajana. Hän käyttää ironiaa loisteliaasti kirjoissaan sensuuria vastaan. Luontaista karismaa hänellä on ollut nuoresta saakka, sillä vankilaan joutuessaankin kaikki teitittelivät häntä, vaikka hän oli joukoin nuorin. Jaan Kross aloitti prosaistina varsin myöhään, 50-vuotiaana. Hänen laaja tuotantonsa käsittää lyriikkaa, näytelmätekstejä, historiallisia sekä omaelämäkerrallisia romaaneja ja käännöksiä.

Tässä muutama linkki, päivitän myöh. tarkemmin:

http://www.tuglas.fi/tapahtumia/seminaari.html

http://www.tuglas.fi/artikkelit/veidemann4.html

http://yliopistolehti.helsinki.fi/2001_15/lyhyet.html