Oih, blogien maailmaa! Kuinka kuljettavatkaan tekstit toisiaan kuin kevättuuli voikukan lennokkaita siemeniä. Vertaukseni on kuin onkin rikkaruohomaailmasta, sillä netissä saavat kaikki kukat kukkia, toiset juurtuvat syvemmälle, toiset tempautuvat maasta nopeastikin. Blogien logistiikka toimii, loogisuudesta viis!

Juuri kun voihkin yksinolon julmaa huvia, löysin yhteisöllisyyden valon välkkeen. Ystävämme Hanhensulka oli lisännyt minun vaatimattoman blogini listaansa. Punastelin mielihyvästä, innostuin niin, että höyrypäisyyksissäni koneenikin kärähti. Noh, toki peleille omistautunut muu perhe saa myös tietokoneen lämpimäksi. Pari päivää ilman tietoliikennettä teki myös hyvää.

Hanhensulka pohtii blogissaan, miksi niin monet kirjoittamvat juuri blogeihin, jättävät tekstinsä ikään kuin näkymättömiin, vai jättävätkö sittenkään? Mikseivät he kirjoita muualle? Hyviä kysymyksiä, joihin Hanhensulka vastaa omassa kirjoituksessaan (kurkatkaa!)

Minä pohdin omaa kirjoittamistani ja koen tämän kirjalliseksi verryttelytilaksi. Joku puhui kissan raapimispuusta, joku kaatopaikastaan. Lempinimiä rakkaille riittää.Olen kirjoitellut koko ikäni, viime vuosina vähemmän. Viime joulun alla koetin saada pakinoitani/juttujani lehtiin. Palaute oli postiviista, mutta juttujuhan maailmassa riittää! Monella lehdellä on vakitoimituskuntansa, vakiavustajansa, sinne on uutena hankala puskea sekaan. En myöskään ole julkisuuden henkilö, joten en saa nostetta persoonallani, heh, vaikka sekin on, hitto vieköön, ollut muutoksissa viime vuosina! Kiitos lähipiirissäni olevien luovien, innostavien, rohkeiden ihmisten.

Läheinen ystäväni tutustui blogiini. Hän näki minut pitämässä hovia netissä. Hänestä hovini on kodikas, muistuttaa kotiani IRL. Paitsi että täällä, tuulisuojassa, kukaan ei keskeytä, ei puhelin soi, ei kadota kahvipannuun. Hän näki blogini 'oikeasta elämästä' erillisenä satumaailmana, joka on pirun kaunis ja tekee hänen, realistin, elämästä kevytkenkäisemmän.

Pirun kauniisti sanottu - ja asia ymmärretty! Tosin huolestuin tuosta hovin pidosta ensin: minäkö pitojen ruhtimatar vai hovinarri?! Kyllä, huokasin sitten ylpeänä. Täällä tuulisuojassa pidetään kaikenmoisia kestejä, ikävääkin, toisinaan. Minulle on tärkeää toisinaan vetäytyä maailmasta etäälle, putken päähän, tolpan nokkaan, hiljaisuuteen. Kirjosta ja kirjoista en luovu! Värejä ja sanoja sekoittelen jatkossakin.

Tajusin, että olen ollut etäällä sanoista ja kirjallisuudesta. Se on ollut surullista aikaa, mutta en kyennyt. Kirjallisuushan kuitenkin on rakkauteni, välillä pettymykseni, mutta ei koskaan ole jättänyt minua välinpitämättömäksi. Viime aikoina kirjallisuus ei ole jättänyt minua rauhaan enkä minä sitä. Hyvältä tämä tuntuu.

Kirjan ja ruusun päivä lähestyy! Lisää tästä:
http://www.kirjaruusu.fi/