Hotellihuoneen tuoli huokaisee

eilisen hektiselle muistolle

ja pöytä,

pöytä värjöttää sivulla

yllään lakastunut narsissi.

Sänky täällä pakenee

ihmisen kadotettua syliä.

 

_  _  _  _  _

- Kyllä, olin yksin vieraassa kaupungissa. Meren kurkulla melkein, tuulessa korvalla. Valoa ja  huminaa niin, että vieläkin pää on tyhjennettynä. Hotellielämä on haaleaa lumetta, joka jäljittelee kotia kovin kaukaa. Onneksi oma kotini ei muistuta tehdasta, konttoria eikä juoksumattoa.