- Meijän äiti tekee teijän äitien ruuat, lohkaisee pikkutyttö hiekkalaatikolla ja virnistää voitonvarmasti. Hurmaava mainos, jolle olen nauranut viikon... kunnes tänään jysähti tajuntaani ajatus: Eivätkö isät siis ole lainkaan vastuussa ruuan valmistuksesta?!

Tosikot eivät ymmärrä ironiaa?

Murrrr, en pidä itseäni tosikkona. Silti kolahti. Ymmärrän esimerkiksi räppäri Skandaalin itseironiaa biisissä 'Äijät on äijii ja ämmät on ämmii'. - Ku äijät o kännis, nii ämmät on hiljaa. Vaik äijä ois fägis, nii sen ämmä on nätti... Skandaali vyöryttää asennearsenaalia kybällä. Usein juuri ironian ja sarkasmin kautta asiat valaistuvat sukkahoususuffragettien eetosta pelkääville riittävästi.

Lasitalojen asukit

Mutta tämä mainos. Samaan aikaan brittinaiset alkavat jäädä sankoin joukoin jälleen kotiin, lieden ääreen. Väsyivät kuulemma liukastelemaan 'lasilattialla'. Käsite lasilattia tarkoittaa liukastelua työelämän ja perhe-elämän lattioilla. Aina on jotain tekemättä, aina on huono omatunto. Lasikattoon naiset ovat jo päänsä tömäyttäneet, kun uralla eteneminen alkaa hämärästi hiipua. Lasiseinät taas tuntevat ainakin yksinhuoltajaäidit, kun naapurit heitä tarkkailivat.

Liukkaat lipposet lattioilla

Suomessa muutama vuosi sitten presidentti liukastui lakeerikengissään otsalleen. Kuinka liukkaat ovat poliitikkojen lipposet - puhumattakaan marskin saappaista. Tällä viikolla lasilattialle pyllähti jopa pääministeri. Miespuolinen vielä. Ehkä meillä sittenkin on tasa-arvoa? Briteissä Cherie ei ehkä sittenkään lähtisi juristiksi kansainväliseen konserniin ja jättäisi Tonya miettimään lasten ruokailun monipuolisuutta - koulumaailman ulkopuolella.

Suomalainen valmisruoka

Luin jokin aika sitten puolustuskirjoituksen, jossa kiiteltiin suomalaisia eineksiä ja valmisruokia laadultaan huomattavasti mainettaan paremmiksi. Jutun kirjoittajaa ja varsinkaan sponsoria en muista. Ehkä se oli peräisin samasta hiekkalaatikosta kuin mainoksen tyttö. Valmiruualla on Suomessa jo perinteitä.

Toisen maailmansodan aikana naiset osallistuvat sotateollisuuteen merkittävällä panoksella. Sodan jälkeen meillä oli tuhansia yksinhuoltajaäitejä, joiden oli pakko ansaita elantoa kodin ulkopuolella. Ne äidit, joilla oli puoliso, siirtyivät vilkkaasti työelämään 1960-luvulla. Einekset tarjoutuivat perheiden pelastukseksi jo silloin. Amerikkalaiseen instant-ruokaan verrattuna ne toki edustavatkin vaihtelevampaa tarjontaa.

Pitsataksilla päiväkotiin

Kuulin juuri, kuinka eräässä päiväkodissa oli suljettu päiväkodin keittiö. Ruoka tulee nyttemmin taksilla (!) foliopakkauksissa lapsille. Päiväkodin henkilöstö pohtii nyt, miten tämä muokkaa lasten maailmankuvaa. Pitsataksien tulevaisuus lienee taattu. Tähänkö kunnat pyrkivät? Mitä maksaa yhteiskunnalle työtön keittäjä ja/tai sairaanhoitaja? Olen nähnyt laskelmia, joissa hinnan ero ei ollut merkittävä verrattuna työllistettyyn työntekijään.

Mitä ruokaa tänään?

Vanha perhesarjojen kysymys alkaa sekin olla historiaa. Päiväkodin työntekijät yrittävät valppaasti vahtia mitä folion allaolevissa rasvaan upotetuissa palleroissa on sisällä: kanaa, kalaa vai lihaa? Onneksi nittä tehdään nykyään muotoon: kanaa sisältävät ovat tipunmuotoisia!