Uusi vuosi, uudet koneet! Olen kehissä taas. Kone palasi huollosta, hommattiin samalla uudet hiljaisemmat näppikset. Häntä katosi sekä hiiriraukalta että konelaudalta. Ja auto - sehän kehrää taas! Ei kuulu maskuliinista pärinää naapureiden kauhuksi enää, kun pakoputkikin on uutuuden kiiltävä.

Vuoden vaihteessa on hyvä pysähtyä. Katsella taakseen, mennyttä vuotta, kirjata ja kerrata sattumuksia, selailla omaa käsikirjoitustaan. Eilen illalla muutaman läheisen kanssa tätä tehtiin, oikein hartaudella, kynttilöiden loisteessa, pysähtymällä. Ainakaan minä en kykene kohkaamaan eteenpäin, pysähtymättä välillä. Välitilinpäätös tekee hyvää. Liian helposti sivuttaa asioita, niiden merkityksiä ja yhteyksiä. Kokonaiskuva jää hahmottumatta, osat nousevat liikaa esiin. Sivuroolit voivat nousta pääosiin.

Minua pyydettiin nimeämään vähintään kolme seikkaa viime vuodelta. Kovin konkreettisiksi en niitä halunnut lähteä erittelemään. Vastasin kokeneeni suurta iloa minua kohdanneista hyvistä teoista. Kuluneen vuoden aikan koin useita hyviä tekoja, jotka oli suunnaatu minua kohti, pyyteettömästi. Yhä enemmän osaan ottaa vastaan ja ajatella, että en enää jääkään välittömästi velkavankeuteen, vaan annan hyvän tulla ja olla kanssani. Minä puolestani voin tehdä hyviä tekoja eteenpäin. Lopulta teko palaa, muodossa tai toisessa tekijälleen. Rakkaus on loputtomasti uusiutuva luonnonvara. Olen saanut osakseni rakkautta.

Toiseksi mainitsin lasteni ja minun välien lähentymisen, perheemme tiivistymisen. Vaikeudet eivät aina heikennnä, vaan niistä selviytyminen myös vahvistaa. Sama pätee hassusti terveyteenikin, kunhan näköni riittävästi huononee, se korjataan entistä paremmaksi. Liikunnasta en halua luopua, vaan sitä lisätä.

Kolmas seikka oli vaikein myöntää. Vuosi 2005 oli minulle Luopumisen aikaa, monessa mielessä. Tapani rakastaa miestä ei ollut oikea, suhde kuoli. Niin vain kävi, ilman suuria riitoja, ilman katkeruutta, ilman vihaa. Tämä ero oli erilainen. Haava on syvä. Olen siis luopunut rakkaudesta, samaan aikaan kun sitä on minulle toisaalta tarjottu. En ole jäänyt yksin, vaikka olenkin nukkunut yöni yksin. Syvä kiitollisuus valtaa minut.

Uudelta vuodelta toivon edelleen yhä syvenevämpää tajua Rakkauden moniuloitteisuudesta ja kykyä uskoa ja luottaa Rakkauden kantavan meitä kaikkia eteenpäin. Muuta en voi. Terveyttä toivon kaikille, ja itselleni työtä, jotten joutuisi työttömäksi. Sekin riski on taas olemassa. Pätkätyöläinen joutuu jatkuvasti vakuuttamaan itsensä ja työympäristönsä oman työpanoksensa tarpeellisuudesta. Haasteita riittää, ja yhä tarkemmin joudun pohtimaan omia tarpeitani, toiveitani. Jatkuva emoiluni on vaarassa uuvuttaa minut. Tarkkailen kaikkialla, vaistonvaraisesti, toisten hyvinvointia, tunnelmia - ja koetan mitä pikimmin auttaa, olla osallisena, jakaa rakkautta.

Voidakseni jaksaa rakastaa muita, kuten tahdon, on minut rakastettava itseäni, annettava arvoa itsellenikin. Se ei ole ihan vaivatonta, mutta mahdollista. Yksinkertaisuus, joka minussa muuttuu monimutkaisuudeksi. Onneksi minulla on ystäviä, joilta yhä uudellen saan hyvää kiertoon laitettavaksi. Minulla on jotain hyvin pysyvää ja elävää. Liike jatkuu, vaikka vuodet vaihtuvat. Hyvä pitää liikeessä.

HYVÄN JA RAKKAUDEN TÄYTTÄMÄÄ VUOTTA 2006 !