Se on helevetin helppoa!

Uudistat vaan kaiken, maalaat vanhan päälle,

ihon lika jää alle, sanan harmaus, seinän sairaus.

Menneet on menneitä, aloitat puhtaalta tuolilta

kapuamisen pilviin, kurkoitat linnojen vallihautojen

yli sateenkaaren sävyissä solisevaan Unelmaan!

Se on helevetin helppoa,

unohdat vanhan, lasket uusilla kaavoilla, merkitset

ensimmäiset kirjaimet kieleesi, piirrät vahvat rajat

maailmankuvaasi, virität jouset kuin kielisoittimet,

osumaan maaliin, tynnyreitä täynnä paksua, kuumaa

väriä kaikkiin pintoihin, säistä piittaamatta: täysosuma!

Se on helevetin helppoa,

lapsuus verestä alkanut, vanhuus veretön, ja kaikki

siinä välissä, sen peität sanoilla sivuun, kirjaan, irti.

Peität silmäsi kalvoilla, jotka verkoista olet kutonut,

lukitset korvasi säveltämääsi stratosfäärin hurinaan,

nielaiset ihmisen hajun, sardiinin pyrstön, jumalasi.

Se on helevetin helppoa,

se halu ja himo unohtaa. On helvetin helppoa aloittaa.

Uudestaan ja uutena, vailla vanhaa.

Se on helevetin vaikeaa,

antaa kaiken jäädä, pysyä, seisahtua, hapettua, kuivua.

Ja silti uskaltaa aloittaa alusta, se uusi.

**********************************************************

Vielä ei ole uusi torstai, on vielä tiistai. Jatkan vielä uudistumisella. Haaste on ankara ja vastus lempeä.

Haasteita ovat rohkeasti kohdanneet myös kuvan mies- ja naishahmot. Joulukynttilöistä nyt puhumattakaan.